Kolumni

Nuorisolaiset, äänestämään siitä!

Veljeni saa äänestää ensimmäistä kertaa näissä kuntavaaleissa. Asiasta tuli postissa ihan oikeusministeriön lähettämä muistutuskirjekin.

Koko äänestysinto meinasi kuitenkin kaatua jo alkuun melko keskeiseen ongelmaan: ketä oikein äänestää ja miten koko homma käytännössä toimii.

Mitä jos ei ole mielipidettä kuntaverosta tai rakennusjärjestyksestä? Missä edes voi äänestää? Pitääkö seiskaan laittaa viiva vai ei?

Omassa korkeakoulutettujen nuorten etuoikeutetussa kuplassani politiikka on säännöllinen puheenaihe ja äänestäminen itsestäänselvyys. Sitä se ei kuitenkaan ole kaikille.

Äänioikeutetuista vain noin joka kolmas 18–24-vuotias äänesti edellisissä kuntavaaleissa. Hohdokas ei ole myöskään alle 30-vuotiaiden ehdokkaiden osuus, 8,5 prosenttia. Ehdolla olevien keski-ikä näissä vaaleissa on 50 vuotta.

Moni nuori äänestäjä tuskailee, kun sopivaa ehdokasta ei löydy. Halua äänestää toista nuorta olisi, mutta jos omat arvot jakavaa ehdokasta ei vaan ole.

Eräs alle 25-vuotias ystäväni totesikin, että edustuksellinen demokratia on aika heikoissa kantimissa, jos näinkään tavallisella ihmisryhmällä ei ole edustajia.

Helppoa ei ole nuorilla ehdokkaillakaan. Instagram on täynnä aktiivisia tulevia poliitikkoja, jotka tekevät kampanjointia minimiresursseilla. Rahaa on käytössä ehkä muutama satanen ja sosiaalisen median algoritmeista yritetään ottaa kaikki irti muiden postauksia jakamalla.

Kampanjoinnin ohessa moni joutuu jo valmiiksi miettimään, miten selviää netin vihakommenteista.

Mistä sitten löytää sopivan ehdokkaan? Vaalikoneita tehdessä meinaa itse kullakin mennä sormi suuhun miettiessä, mitähän tähän nyt vastaisi.

Ikävä tosiasia on, että kuntapolitiikka on tylsää ja välillä ärsyttävän konkreettista, kun ylevät tavoitteet pitää toteuttaa käytännössä. Harva 19-vuotias jaksaa kiinnostua kunnan yleiskaavasta tai terveydenhuollon yksityistämisestä, vaikka vaikutus ulottuu suoraan omaan arkeen.

Äkkiähän sitä turhautuu, jos ei ymmärrä edes mitä vaalikoneessa kysytään tai tuntuu, ettei mikään aiheista kosketa itseä.

Osalla haasteita asettaa myös sitoutuminen äänestyskuntaan. Miksi itsekään kiinnostuisin Helsingin asioista, kun asun (ja äänestän) täällä vain opiskelujen takia?

Jokainen ääni on kuitenkin merkityksellinen. Erityisesti pienissä kunnissa jo muutama ääni voi ratkaista paikan kunnanvaltuustossa.

Jos nuoret eivät äänestä ja kerro mielipidettään, ei sitä kukaan tee meidän puolesta. Vaikka itseä ei kiinnostaisi, sitä ehdolle asettunutta nuorta varmasti kiinnostaa.

Ja onhan se nyt aika hienoa, että voi oikeasti äänestää naapurin tai harrastuskaverin päättämään kotikunnan asioista. Miksei mahdollisuutta siis käyttäisi?

Saa ainakin oikeuden valittaa kunnan päätöksistä.

Veljen kohdalla päädyimme lopulta tekemään yhdessä muutaman vaalikoneen ja etsimään hänelle sopivan ehdokkaan. Äänestäminenkin hoidettiin samalla kertaa. Vaalikahvit eivät houkutelleet, joten kahvittelu korvattiin vaalijäätelöillä.

Ilman mukaan kiskojaa ja kannustajaa kyseinen ääni olisi kuitenkin jäänyt antamatta.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.

Lue lisää

En suostu luopumaan autoilusta

Omaisuus laatikkoon ja menoksi

Postitus, kallistuva ja epävarma harrastus

Mitä sinä teet sitten kun?