Kolumni

Tapaturma antoi perspektiiviä – kiireisessäkin yhteiskunnassa täytyy olla tilaa ja aikaa kyynärsauvoilla konkkaaville

Esteettömyyteen liittyvät seikat ovat kovin totta. On kuitenkin eri asia todeta asiat kuin kokea ne itse.

Hellepäivä, soratie ja minä kyynärsauvoilla konkkaamassa. Yritin pysyä mieheni perässä siinä tietysti onnistumatta. Hän katosi näkyvistä, pysähtyi sitten odottamaan ja paikalle lopulta saavuttuani totesi, ettei ole tottunut minun liikkuvan näin hitaasti. ”Sä elät kyllä nyt tosi ei-sun-näköistä elämää”, mies vielä lohkaisi, kun pääsin taas lopulta takaisin sänkyyn pötköttämään ja sain kipeän jalkani koholle. Se tuntui taivaalliselta.

Pienen tapaturman takia elän nyt jalka kipsattuna jopa kuutisen viikkoa ja kliseisyyden uhallakin kirjoitan siitä, miten uudesta perspektiivistä elämä nyt näyttäytyy.

Välimatkat ovat kovin pitkiä. Miten Prismalla sijaitseva apteekki on sijoitettu niin kauas! Portaat ovat korkeita. Herttinen sentään, miten vaikeaa ja ainakin hidasta on nousta portaita kyynärsauvoilla.

Esteettömyyteen liittyvät seikat ovat kovin totta. Joudun työni puolesta tarkkailemaan asiaa, ja pyrimme vahvistamaan esteettömyyttä toimintamaissamme. On kuitenkin eri asia todeta asiat kuin kokea ne itse.

Vie mennessäs, tuo tullessas, tee ollessas ­-ajatteluun tottuneelle on ylivoimaisen ärsyttävää huomata, ettei voi korjata pöydänkulmalle jätettyä kahvikuppia tiskikoneeseen. Kädet on sidottu kyynärsauvoihin. Maailma on rakennettu toimintakykyisille. Vaikka neljästä raajasta kolme toimii, on outoa, miten kaikkia kolmea tarvitaan paikkaamaan yhtä toimintakyvytöntä.

”Etkö sä saatakaan mua bussipysäkille kuten tavallisesti?” kysyy kuopus surumielisesti. Normaalisti kahden minuutin matka ottaisi nyt kymmenen ja tuntuu sitä paitsi ylivoimaisen väsyttävältä. On totuttava hitauteen, on totuttava keskeneräisyyteen, on pystyttävä pyytämään apua.

Koiralla on karvanlähtöaika ja katselen vain karvakasojen kertymistä kykenemättä niitä tehokkaasti siivoamaan pois.

Elämää ei voi hallita, mutta oman suhtautumisensa siihen voi. Heikkouksien ymmärtäminen tekee vahvemmaksi, sanoi äitini jo opiskeluikäiselle minulle. Toivon, että jälleen tämänkin kokemuksen jälkeen suhtaudun elämään entistä avarakatseisemmin.

Kiireisessäkin yhteiskunnassa täytyy olla tilaa ja aikaa kyynärsauvoilla konkkaaville tai pyörätuolilla kulkeville. Yhteiskunta on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki.

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, emerituspiispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko.

Lue lisää

Mika Waltari osoittaa, miksi keskusteluyhteyden eteen kannattaa nähdä vaivaa – AIV-rehun tuntemus loi maineikkaalle kirjailijalle yhteyden isäntiin

Tuntuu yhtäkkiä nololta olla se hitaasti etenevä ihminen - "Kasvun paikka siis jälleen"

Tänä kesänä vapauduin itse rakentamistani rajoista ja uskaltauduin kotikylän toiselle laidalle

Sain viime viikolla MTK:n ansiomerkin – Mieleen tulivat sekä syntymäpäiväsankari että Aku Ankka, mutta myös klassinen lause non sum dignus, en ole sen arvoinen