Kolumni

Vientialat seuraavat metsäteollisuuden palkkaneuvotteluja pelonsekaisin tuntein

Paikallinen sopiminen on kuluneen hallituskauden aikana ollut sanapari, jolla sekä työnantajat että porvari­poliitikot ovat pyrkineet edistämään työllistämistä ja kilpailukykyä. Viimeksi keinon kannattajiin liittyi hieman ennen kunta­vaaleja jopa perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-­ aho.

Parhaimmillaan työpaikoilla sovittavat joustot, työajat ja jopa palkat parantavat sekä yrityksen että sen työntekijöiden asemaa. Koko Suomen kilpailukyvyn osalta yrityskohtaisista sopimuksista on syntymässä kuitenkin riski, joka pahenee päivä päivältä.

Kun maan talous useimpien ennusteiden mukaisesti vauhdittuu koronan jälkeen vahvaan kasvuun, palkansaajat haluavat siitä osansa. Yritykset ovat palkanmaksukyvyltään kuitenkin hyvin erilaisessa tilanteessa.

Palvelualoilla, joita korona on pahiten kolhinut, yritysten päähuomio kiinnittyy edelleen pystyssä pysymiseen.

Sen sijaan monilla vienti­aloilla kauppa käy ja kannattaa. Esimerkiksi metsäteollisuus­jätit ja sahat tekevät parhaillaan hyvää tulosta.

Kun metsäteollisuus pyrkii nyt yrityskohtaisesti neuvottelemaan seuraavan kauden palkoista, muilla vientialoilla touhua seurataan pelonsekaisin tuntein.

Sovinnollisimmin palkansaajien vaatimuksiin on tähän asti suhtautunut Metsä Groupin pääjohtaja Ilkka Hämälä. Tiukinta linjaa vetänee edelleen UPM:n kollega Jussi Pesonen. Stora Enso ja pääosa sahureista sijoittuvat heidän väliinsä.

Metsäjättien lähdettyä näyttävästi työmarkkinoille alan etujärjestö Metsäteollisuus ry siirtyi katsomoon. Ennestään siellä on jo aiemmin keskitettyjä ratkaisuja tehnyt Elinkeinoelämän etujärjestö EK. Tällä hetkellä on epäselvää, kuinka paljon metsäyritykset voivat edes palkkaustietojaan vaihtaa.

Työnantajapuolen koordinaatio keskeisen vientialan palkkakehityksestä on joka tapauksessa aiempaa hankalampaa. Paras käsitys koko kentän tilanteesta saattaakin olla Paperiliiton puheenjohtajalla Petri Vanhalalla (sd.). Hänellä on myös koko alaa koskevaa painostusvoimaa, mitä työnantajapuolella ei ole.

Kun osa yrityksistä saattaa maksaa paikallisista joustoista hyvänkin hinnan, muilla vientialoilla vaaditaan helposti samoja euroja.

Teknologiateollisuudessa osa yrityksistä on ryhmittynyt paikallisen sopimisen leiriin. Pääosa pysynee vanhassa yleissitovuutta korostavassa järjestelmässä. Vastapuoli neuvotteluissa on lopulta ammattiliitto.

Pahimmillaan kustannukset karkaavat yrityksillä käsistä ja valuvat vielä liittotasollekin. Silloin Suomen kilpailukyky rapautuu. Jopa niin nopeasti, että Suomen mahdollisuus päästä talouden kansainväliseen nousukiitoon tyrehtyy lähtötelineisiin.

Maan hallitus joutuu seuraaman tätä näytelmää aseettomana sivusta. Lisäongelmia tuovat terveydenhuollossa korona-ajan sankareiksi nousseiden hoitajien palkkavaatimukset. Niihin julkisella puolella ei ole rahaa. Samaan aikaan osa menestyvien yritysten työntekijöistä saa huomattavat korotukset.

Markkinatalous on tulossa vahvasti myös työmarkkinoille. Vaikutukset ovat isoja sekä hyvässä että pahassa. Tasapaino pitäisi taas löytää.

Työmarkkinoiden räjähdykseen ei Suomella olisi varaa, ei myöskään kilpailukyvyn heikkenemiseen.

Lue lisää

Metsä Groupin pääjohtaja Ilkka Hämälä myi 777 000 eurolla Metsä Boardin osakkeita

Kanadan metsäpalot ja Euroopan tulvat lykkäävät sahatavaran hinnan taittumista – Metsä Groupin Hämälän mukaan kovin nousupiikki on kuitenkin jo takanapäin

Metsä Group kannattavin kolmesta suuresta metsäyhtiöstä alkuvuonna – sellun huippuhinnat näkyvät reippaina tulosparannuksina

"Kärkipäässä mänty- ja koivukuitu" – Metsä Group valmistautuu syksyyn ostamalla kesäkorjuukelpoisia harvennusleimikoita