Kolumni

Taukopaikoilla ja tuvilla toimii erämaan tärkeä tietotoimisto – retkeilyn hiljainen tieto siirtyy vain kokemuksen kautta

Miljoona virkaa -kolumnisti Eveliina Kutila pääsee jakamaan äidiltään oppimiaan vaeltamisen taitoja tänä kesänä eteenpäin omille lapsilleen.

”Tunnetko sä nämä kaikki vastaantulijat?” ihmetteli yksi hiihtokaveri vuosia sitten, kun ensimmäistä kertaa yhdessä hiihdimme Urho Kekkosen kansallispuistossa ja moikkailin vanhasta tottumuksesta muita kulkijoita. Olen toki hiihtänyt Saariselän latuja pienestä pitäen, mutta en sentään tuntenut kaikkia muita vastaantulijoita.

Hämmästyin hetkeksi kysymystä, ennen kuin ymmärsin selittää, että tunturissa kuuluu tapoihin tervehtiä vastaantulijoita.

Juro suomalainen antautuu herkemmin ladulla tai patikkapolulla juttelemaan ventovieraiden kanssa. Ja hyvä niin. Kyse ei ole pelkästään uteliaisuudesta. Vastaantulijoiden tervehtiminen on osa sanatonta tunturietikettiä, johon kuuluu myös hyväntahtoinen reittisuunnitelmien uteleminen.

Erämaassa kulkiessa vastaantulijoiden tai samaan tupaan sattuneiden kanssa röpistessä keskustelut alkavat samoilla kysymyksillä: mistä olet tulossa ja minne olet menossa. Huonolla kelillä tuvan pihasta lähtevät käydään jututtamassa. Näin varmistetaan, että he tietävät, mitä ovat tekemässä. Välillä tiedustellaan edellispäivänä tavattujen kulkijoiden perään, että löysiväthän nämä perille.

Naureskellen nimitin nämä taukopaikoilla ja tuvilla käydyt keskustelut erämaan tietotoimistoksi. Jotakuta voi ihmetyttää ja vaivatakin muiden kyselemiset, sillä moni lähtee tunturiin nimenomaan olemaan itsekseen tai vain oman porukan kesken.

Mutta kepeän small talkin ja yleisen kohteliaisuuden lisäksi tietojen ja suunnitelmien vaihtaminen on turvallisuustekijä. Jos jotain sattuu, keli muuttuu mahdottomaksi kulkea tai talviaikaan tapahtuu lumivyöry, niin muut kulkijat osaavat kysellä perään.

Olemme tottuneet siihen, että kännykkä kuuluu kaikkialla ja apua voi soittaa mistä tahansa kannonnokasta.

Valitettavasti ei tarvitse mennä edes kauas valtaväylistä metsässä, kun kännykkä voikin olla mykkä – akku tyhjänä, kenttä kadoksissa tai laite kastumisen takia käyttökelvoton. Silloin erämaan tietotoimistossa jaetut tiedot reittisuunnitelmista voivat tulla tarpeeseen.

Retkeilyyn liittyy paljon hiljaista tietoa, jonka olemassaoloa ei tule ajatelleeksi ennen kuin joku siihen kiinnittää huomiota. Perustiedot luonnossa kulkemisesta voi lukea netistä tai kirjoista, mutta parhaat taidot oppii kulkemalla erämaassa itseään kokeneempien kanssa. Heidän toimiaan seuraamalla ja yhdessä tekemällä parhaat käytännöt tarttuvat luontevasti. Kokeneempikin kulkija oppii jokaisella reissulla jotain uutta, jos ei uusia taitoja niin ainakin itsestään jotain.

Tänä kesänä pääsen jakamaan omia taitojani seuraavalle sukupolvelle yhteisen vaellusretken yhteydessä. Samainen reissu on minulle kertaus lapsena opituille, sillä matkanjohtajana toimii äitini, jolta olen oppinut muun muassa erämaassa vastaantulijoiden tervehtimisen tärkeyden.

Kirjoittaja on Mannerheimin Lastensuojeluliiton tiedottaja.

"Retkeilyyn liittyy paljon hiljaista tietoa, jonka olemassaoloa ei tule ajatelleeksi."

Lue lisää

Retkeilybuumi jatkuu: Kokeneet eräilijät saavat tottua vaelluksilla ensikertalaisiin – retkeilytubettaja Ali Leiniö kertoo, mitä ajattelee luonnossa liikkumisen suosion kasvusta

Ilahduttavat uutiset siivittävät lomaa

Vanhempina seuraamme ruutuaikaa määrällisesti ja laadullisesti sekä niuhotamme sovellusten, pelien ja elokuvien ikärajoista – Välillä tuntuu, että olemme ainoita

Kirja on aina kutsuttu vieras – lukija tekee itse aloitteen tarttuessaan kirjaan