Kolumni

Muistoissa mummolan ruuat

Mummoni tapasi sanoa: ”Ei mulla paljoa ole, mutta nämä ihmiset tässä pöydän ympärillä ovat minun rikkauteni.”

Mummo osoitti rakkautensa meille jälkipolville laittamalla ruokaa.

Mummo oli varsinaissuomalainen maatilan emäntä. Hänellä oli vielä viimeisinäkin aikoina pieni kanala, jossa oli noin seitsemän kanaa.

Mummon tekemissä ruuissa oli aina paljon voita, makua ja rakkautta. Hellalla paistuivat perinteiset herkut ja pöydässä oli aina omaa perunaa.

Meille lapsenlapsille mummo sanoi syksyllä perunannostoaikaan, että jokaisen pitää kerätä niin monta perunaa kuin aikoo vuoden aikana syödä. Isot serkut lähtivät laskemaan, montako pitää kerätä, jos syö päivittäin kaksi perunaa.

Mummoni tapasi sanoa: ”Ei mulla paljoa ole, mutta nämä ihmiset tässä pöydän ympärillä ovat minun rikkauteni.”

Mummolan keittiön pöydän ääreen kerääntyi joka joulu, äitienpäivä, isänpäivä ja pääsiäinen iso joukko mummon lapsia, lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia. Jouluna syötiin pitkän kaavan mukaan varsinaissuomalaista perinneruokaa, johon kuuluivat piimäjuusto, rosolli, lihapullat, kalat ja kinkut. Jälkiruokana oli riisipuuroa ja väskynäsoppaa ja lopuksi vielä kahvit päälle. Suvun juhliin mummo teki piimäjuuston.

Mummolassa oli juhlapäivinä hikistä, kun neljä sukupolvea vietti koko päivän saman katon alla ja keittiön puuhellassa oli tuli koko päivän.

Jos joku sairastui, mummo keitti mustikkasoppaa, joka hänen mukaansa paransi kaikki vaivat. Lättyjä paistettiin joka viikko ja sen päälle sai itse keitettyä mansikkahilloa.

Alakerran leivinuunissa leivottiin kakkoa ja ruisleipää. Leipomispäivä oli raskas työpäivä.

Mummo nukkui pois viime marraskuussa, mutta muistot yhteisistä hetkistä jäävät. Mummo opetti, että yhteinen ruokapöytä synnyttää elinikäiset siteet ja monet reseptit menevät sukupolvelta toiselle.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.

Lue lisää

Miksi perunasalaattia tarjotaan vappuna, juhannuksena, uutenavuotena ja ties kuinka monena muunakin juhlapäivänä?

Ikuisesti herkkusuu

Hellan kulmalla: Pakastimessani odottaa aina kaveri, joka pelastaa minut monesta pulasta

Tämä kesätyökokemus ei unohdu: Metsäylioppilas päätyi laivakokiksi proomulle – syntyi vetistä kinkkukiusausta ja puuromaista jauhelihakastiketta