Kolumni

Tiet särkyvät alkukesällä mystisesti – tien keskellä kasvava heinä ei aiheuta ongelmia, kunnes alueella on nähty tukkirekka

Tieasioissa ei pitäisi ikinä olettaa mitään.

Oikeat puunkorjuussa ja -kuljetuksessa aiheutuneet vauriot korjataan yleensä heti teiden kuivuttua. Joskus tarvitaan kaivuria, mutta usein vauriopaikkojen sorastus tai pelkkä lanaus riittävät saattamaan tien siihen kuntoon, jossa se on alun perin ollutkin.

Alkukesän vauriot ovat luonteeltaan erilaisia. Yksi urani pahimpia teiden rikkoutumisia on ollut katastrofi, jossa metsuri oli siivonnut raivaussahalla tien tai ehkä paremminkin hoidon puutteessa tieuraksi muuttunen väylän harvennushakkuukohteen omistajan maiden kohdalla, jotta puut voitiin ajaa pois. Tieuralle jääneistä muutaman sentin kannoista huolimatta tien päässä käyvä tien käyttäjä ilmoitti, että kahdeksan sentin kerros 16 millistä mursketta koko matkalle kiitos, niin tie on ennallaan. Ei toteutunut.

Eräs soittaja oli nähnyt tukkirekan. Hän varmisteli jo etukäteen, että tuodaanhan tielle sitten mursketta? Paikatkin oli jo katsottu valmiiksi. Aina ei murske tai sorakaan ole hyväksi. Ne saattavat nimittäin tehdä idyllisestä mökkitiestä tehometsätaloutta palvelevan metsäautotien. Pieleen menee.

Joskus soran värikin ratkaisee. Kokemukseni mukaan suurin osa pitää mustasta tai harmaasta mutta myös punaisen ja valkoisen murskeen ystäviä löytyy. Tien keskellä kasvava heinä ja painuneet urat eivät pää­sääntöisesti aiheuta ongelmia, kunnes alueella on nähty tukkirekka tai metsäkone. Sen jälkeen autojen pohjat alkavat ottaa kiinni.

Ja aina löytyy niitä poloisia, jotka eivät ikinä ole osallistuneet millään tavalla tienpitoon. Eivät ole maksaneet talvisia mökkiteiden aurauksia perälle asti, vaikka heillä olisi tien alkupäässä ihan oikea metsäpalsta. Ei heiltä tosin ole välttämättä ikinä kysyttykään. Eivätkä alkupään metsänomistajatkaan tietysti ole ymmärtäneet kysyä maksajia tien alkuosan kunnostukseen. Ehkä on ajateltu, että jokainen vastaa omasta puolestaan. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun metsää käsitellään, voidaan tarvittaessa jopa kyseenalaistaa metsänomistajan tienkäyttöoikeus.

Tieasioissa ei pitäisi ikinä olettaa mitään. Aiempien sukupolvien kanssa tehdyt suulliset sopimukset ja maalaisjärki eivät ole enää millään tavalla kytköksissä teiden käyttöön tai kunnossapitoon. Käsitteet tie­oikeus ja rasite ovat osalle kiinteistöjen omistajista täyttä hepreaa.

Perustakaa hyvät ihmiset tiekunnat hyvän sään aikana ja sopikaa asioista etukäteen. Ja jotenkin pitäisi saattaa yleiseen tietoisuuteen, että soraa ja mursketta myydään myös ihan tavallisille kansalaisille. Niitä ei aina tarvitse hankkia metsäalan organisaatioiden avustuksella tai kustannuksella. Rikki menneet tiet korjataan, mutta normaali kunnossapito kuuluu tien omistajalle.

Kirjoittaja on metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaan toiminnanjohtaja.

Lue lisää

Kovalla kirilläkin kemeratukea uhkaa jäädä käyttämättä 10 miljoonaa euroa

Kelirikkopuun kuljetus helpottuu, kun kuorma-auton renkaista lasketaan pois ilmaa

Autoja hajoaa ja maitotila jäi vaille polttoainetta surkeiden teiden takia – "Sorateiden perusparannuksiin pitää löytyä rahaa"

Osa öljy-yhtiöstä kieltäytyy toimittamasta polttoainetta hakkuutyömaalle, jos se sijaitsee nimettömän metsätien varrella