Kolumni

Naisia halutaan maaseudulle – mutta miksi?

Naiset tuntuvat olevan elinkeinopolitiikan kuuma sana. Suomi on eriytynyt kaupungistumisen seurauksena: nuoret miehet dominoivat pienillä paikkakunnilla, naiset taas suosivat suuria kaupunkeja. Esimerkiksi Helsingissä nuorten aikuisten (20–29-vuotiaat) ikäluokassa on pääkaupungissa 115 naista sataa miestä kohti.

Suomenselän alueella ja Kainuussa on monia kuntia, joissa nuoret miehet dominoivat: naisia saattaa olla 20–29-vuotiaiden ikäluokassa vain 50–60 sataa saman ikäistä miestä kohti.

Ilmiön taustalla on yhteiskunnallisia muutoksia: Naiset kouluttautuvat ja suuntautuvat aloille, joiden työmarkkinat painottuvat suuriin kaupunkeihin. Naiset myös muuttavat miehiä herkemmin niin maan sisällä kuin maasta pois.

Näyttää siltä, että moni kunta aikoo ottaa kuntastrategiansa keskiöön nuoret naiset. On kuitenkin tärkeää kysyä, miksi näin tehdään. Onko tarkoituksena kehittää rakenteita ja tehdä tekoja, jotka murtavat sukupuoliasetelmia? Vai onko taustalla pikemminkin huoli väestökehityksestä?

Pitää muistaa, että syntyvyys on aiemminkin ollut matalalla. Näin oli 1970-luvun alussa. Vuonna 1973 naiset synnyttivät elämänsä aikana keskimäärin vain 1,5 lasta. Viime vuosikymmenellä syntyvyys aleni merkittävästi 1,87 lapsesta 1,35 lapseen naista kohden. Vuonna 2020 syntyvyys nousi 1,37 lapseen naista kohden.

Vaikka syntyvyys on suhteellisesti suurinta Pohjanmaan maakunnissa, määrällisesti eniten lapsia syntyi Uudellamaalla, 35 prosenttia syntyneistä. Uudenmaan maakunnassa kokonaishedelmällisyysluku oli 1,30, joka oli maakuntien vertailussa viidenneksi pienin.

Syntyvyys oli jaksolla 2016–2020 matalaa muun muassa Helsingissä ja Turussa, joissa kokonaishedelmällisyysluku oli 1,16.

Haluan tällä kirjoituksella muistuttaa, että naisnäkökulma elinvoimapolitiikassa ei saa typistyä ratkaisuksi alhaiseen väestökehitykseen. Näen myös, että tarvitsemme Suomen kilpailukyvyn edistämiseksi kestävämpiä ratkaisuja kuin ajatuksen siitä, että väestöä kasvattamalla pärjäämme jatkossakin. Emme nimittäin pärjää. Pienen kansakunnan strategiana se on myös heikko.

Suomen mallin tulisikin olla älykkäämpi ja kestävämpi. Toki 10 vuoden aikajänteellä tulemme näkemään suuria ongelmia osaajien riittävyydessä ennen kuin keksimme uusia ratkaisuja, uskallamme ottaa niitä käyttöön ja toisaalta sopeudumme uuteen tilanteeseen.

Naisnäkökulmaa Kainuuseen -hanke oli Kainuun liiton ja Kajaanin kaupungin yhteinen hanke, jonka tehtävänä oli luoda perusta naisnäkökulman vahvistamiselle Kainuun elinvoimapolitiikassa.

Naisnäkökulmaa Kainuun loppuraportissa todetaan hyvin: ”Lähtemisen ja muualla menestymisen malli tarvitsee rinnalleen vahvoja malleja siitä, että Kainuu on myös nuorten naisten. Kiinnostavat opiskelupaikat, osallistumisen kanavat, yhdenvertaiset harrastamisen mahdollisuudet ja menestyvän naisen mallit luovat pohjaa positiiviselle mielikuvalle: Kainuu tarjoaa sekä kiinnostavan koulutus- ja työuran, tukevan ja kannattelevan yhteisön että arvojen mukaisen elämän.”

Tämän pitää olla mahdollista yksin, kumppanin kanssa tai perheen perustaen.

Naisystävällinen maakunta ei tue vain naisia, vaan myös miehiä. Toivon, että kuntien strategioissa sukupuolinäkökulmia enemmän korostuisi arvona yhdenvertaisuus.

Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa ja kunnassa henkilöön liittyvät tekijät, kuten sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, mielipide, syntyperä, vamma, kieli tai ihonväri, eivät vaikuta ihmisten mahdollisuuksiin päästä koulutukseen, saada työtä ja erilaisia palveluja – perusoikeudet kuuluvat kaikille.

Naisystävällinen maakunta ei tue vain naisia, vaan myös miehiä.

Lue lisää

Yle uutiset: Aloituspäivän sade vaikeutti Kainuun karhujahtia: lauantaina on kaatunut karhuja Kuhmossa ja Sotkamossa poikkeusluvalla

Tuskallinen juopa

Turvallisesti metsässä – metsästäen ja retkeillen

Lammaspaimenessa