Kolumni

Kun on kotoisin vähän kaikkialta, niin joka paikassa voi olla kuin kotonaan

Viime kesänä hain lettupannun varastosta ja paistoin vinon pinon muurinpohjalettuja - ihan hyviä niistä kai tuli, ei kuitenkaan niin hyviä kuin äidin, kirjoittaa Anniina Jokinen Juurilla -kolumnissaan.

Keväällä juttelin ystävieni kanssa juurista. Kolmella neljästä vähintään yksi isovanhemmista on kotoisin Venäjän puolelle jääneestä Karjalasta. Heillä kaikilla on kova kaipuu päästä joskus ihailemaan isovanhempien lapsuuden maisemia.

Minun kaipuuni kohdistuu avariin peltomaisemiin, sankkoihin kuusimetsiin, rannikolle meren tyrskyihin. Lehtojen vehreän katoksen alle, lähiöiden leikkikentille, kesäauringon kuumentamien kerrostalojen katveeseen.

Sukuni on kotoisin vähän joka paikasta. Juuret levittäytyvät ympäri Suomea ja hiukan sen ulkopuolellekin.

Tiukimmin juuret kuitenkin kaivautuvat Vihtiin, sinne takapihalle valtavien havupuiden alle, missä mummolla ja ukilla oli tapana paistaa meille muurinpohjalettuja.

Pari kesää sitten äiti jatkoi perinnettä ja kaivoi lettupannun esiin mökillä. Äiti tunnusti salaa, että on mielestään mummoa parempi letunpaistaja.

Viime kesänä minä vuorollani hain lettupannun varastosta ja paistoin vinon pinon muurinpohjalettuja. Ihan hyviä niistä kai tuli, ei kuitenkaan niin hyviä kuin äidin. Harjoitusta tarvitaan vielä.

Ehkä minäkin parinkymmenen vuoden kuluttua saman mökin pihalla paljastan omille lapsilleni, että paistan muuten parempia lettuja kuin äitini.

Sukutilaa meillä ei ole eikä tule, mutta tuo mökki on yli sadan vuoden aikana nähnyt kaikenlaista.

Vanhan navetan vintillä lojuu 60-luvun sanomalehtiä, puisia suksia, pölyyn peittynyttä tavaraa. Tuvan nurkasta löytyy venäläisen sotavangin piirroksia. Mökkiä ympäröivä metsä on aikanaan ojitettu sotavankien toimesta.

Mökin pihalla on tullut temmellettyä niin monta kesää, että pihalla nököttävä ruipelo vaahtera on kasvanut oudon suureksi ja viinimarjapensaat kuihtuneet.

Isänikin on temmeltänyt mökin pihassa lapsena. Hänen lapsuudessaan se vaahtera oli tuskin edes siemen ja sanomalehdet kertoivat uusimmista uutisista.

Mökin naapuritalossa varttunut mummu on tainnut nähdä pihassa eniten muutoksia. Hänen lapsuudessaan suota vasta ojitettiin ja tuvan nurkassa piileksivät piirrokset olivat upouusia.

Sen mökin maahan, mutaisen ja matalan järven rannalle olen juurtunut melkein yhtä tiukasti kuin kotikotiin Vihtiin.

Missä ikinä kuljenkin, pieniä juuria ilmestyy perässäni. Ne kiipeilevät Helsingin kotini seinillä, tarrautuvat ikkunalautaan kolmen vuoden takaisessa kesäkämpässä, niitä putkahtelee esiin jokaisessa hotellissa, motellissa ja majatalossa jossa olen ikinä yöpynyt.

Kun on kotoisin vähän kaikkialta, niin joka paikassa voi olla kuin kotonaan.

MT:n toimittajat kertovat kesämaanantaisin juuristaan.
Lue lisää

Pullapitko voisi olla ratkaisu erilaisten ihmisten kohtaamiseen ja sellainen odottaa monen eteläpohjalaisen kaapissa

Luovuttakaa, niin voidaan puhua lokeista

Tuntuu yhtäkkiä nololta olla se hitaasti etenevä ihminen - "Kasvun paikka siis jälleen"

Miksi perunasalaattia tarjotaan vappuna, juhannuksena, uutenavuotena ja ties kuinka monena muunakin juhlapäivänä?