Kolumni

Kynästä asiaa

Puhelimen soidessa tai juttukeikalle lähtiessä alkaa viime hetken rituaalina vauhdikas löytöretki kohti sotkuisen työpöydän epämääräisiä paperikasoja. Missä se kynä olikaan?

Unkarilais-argentiinalaisen László Bírón kehittämä nykyaikainen kuulakärkikynä pitää digiaikanakin pintansa ylivertaisena muistiinpanojen tekovälineenä. Kuulakärkikynä kirjoittaa hyvin myös silloin, kun käytössä ei ole tasaista kirjoituspöytää.

Lisäksi Bírón keksintö käyttää kynissä perinteistä täytekynämustetta jäykempää ja nopeammin kuivuvaa painomustetta vapautti esimerkiksi toimittajat täytekynien täytöstä ja vuotavan kynän värjäämistä pikkutakeista.

Myöhemmin kuulakärkikynät pääsivät amerikkalaisastronauttien mukana avaruuteen asti. Tämä vaati kalliin kehitystyön ja mustesäiliön erityisen paineistamisen, jotta kirjoittaminen onnistuu ilman painovoimaa.

Tunnetun vitsin mukaan avaruudenvalloituksen toinen suurvalta Neuvostoliitto korvasi kalliin tuotekehityksen lyijykynällä. Aivan mutkatonta lyijykynän käyttäminen avaruudessa ei kuitenkaan ollut. Lyijykynän katkeilevat kärjet ja kirjoittaessa syntyvä grafiittipöly olivat ilmassa leijaillessaan ongelma sekä miehistön hengityselinten että tulipaloriskin kannalta.

Kenties avaruusinnostus on tarttunut muihinkin kuulakyniin. Välillä ne katoavat mustiin aukkoihin tai ilmestyvän kuin tyhjästä. Välillä juttukeikalle lähtiessä mukana on kynä ja kaksi varakynää eikä palatessa yhtään. Toisinaan taas kynät ovat yllättäen matkalla lisääntyneet.

Kynien loputon kiertokulku pistää harmittamaan, jos erityisen hyvä kynä sattuu häviämään. Parhaita ovat jämäkät kynät, joissa mekanismi napsahtaa napakasti.

Painettavat kynät ovat ehdottomasti kierrettäviä parempia. Musteen pitää liukua keveälläkin kosketuksella, mutta kuivua silti ennen kuin se ehtii sotkeutumaan.

Nostalgiasyistä arvostan itse vielä violettiin taittavan sinisen jäljen jättäviä kyniä, joiden muste tuoksuu pistävältä. Nykyään niitä löytää harvemmin. Sen sijaan kynissä hienostellaan esimerkiksi kosketusnäyttöön toimivalla kumityynyllä. Sille en ole vielä käyttöä keksinyt.

Jopa toimittajan työssä, jossa kynä on kriittinen työväline, se on todennäköisimmin saatu jostain mainoslahjana. Tämä voi johtaa noloihinkin tilanteisiin. Eräs toimittajakollega huomasi hetki sitten maatilakeikallaan, että ainoa mukana ollut kynä mainosti aikuisten verkkokauppaa.

Hyvä kuulakärkikynä on mainoslahjana mitä mainioin. Kyniä ei koskaan ole liikaa, vaan hyvä kuulakärkikynä jää varmasti säästöön tai tulee käyttöön välittömästi. Puhelimessa ja kasvotustenkin puhuessa kynä pyörii luonnollisesti käsissä ja sen kyljessä oleva logo näkyy monta kertaa.

Hyvä kynä on kuin luja kädenpuristus. Se jää mieleen ja antaa luotettavan vaikutelman. Sen sijaan huonossa kynässä mainosrahat menevät hukkaan. Huono kynä jää laatikon pohjalle, eikä kyljessä näkyvä yrityksen nimi jää mieleen, ainakaan positiivisesti.

Täysin puhtaita papereita ei saa oma työnantajanikaan.

MT:llä on kahdenlaisia kuulakärkikyniä. Valkoisen, kolmionmuotoisen kynän mekanismi on napakka, mutta kärki valskaa liikaa ja kirjoitusjäljestä tulee suttuista. Pyöreänmalliset mustat kynät taas kirjoittavat hyvin, mutta jostain syystä rungon jengat eivät pidä, vaan kynä on aueta jatkuvasti.

Laadukas lehti ansaitsisi laadukkaammat mainoskynät.

Lue lisää

Kohtuutta ja kiintiöitä, ei kieltoja

Pappi, lukkari, talonpoika, opettaja?

Keskittämisen kirous

Somekupla räjähtää käsiin