Kolumni

Mika Waltari osoittaa, miksi keskusteluyhteyden eteen kannattaa nähdä vaivaa – AIV-rehun tuntemus loi maineikkaalle kirjailijalle yhteyden isäntiin

Todennäköisesti isännät olivat olleet mielissään, kun maineikas helsinkiläinen kirjailija oli osoittanut kiinnostusta ja arvostusta heidän työtänsä kohtaan.

Kesään sopivaa viihteellistä lukemista on vaikkapa pakinakokoelma Vallaton Waltari. Se sisältää historiallisista romaanijärkäleistään tunnetun Mika Waltarin kepeitä tekstejä. Ymmärtäähän sen – kun on tuhansien sivujen ajan kirjoittanut muinaisista ajoista ja kaukaisista paikoista, on välillä ollut varmasti helpottavaa rimpsauttaa sormistaan jotain pientä ja hupaisaa. Monissa jutuissa kirjailija itse on humoristisen tarkkailun kohteena.

Waltari kertoo lievän järkytyksen vallanneen mielensä, kun hän oli saanut kirjeen Itä-Suomen ja Länsi-Suomen Karjanjalostusyhdistyksiltä. Ne olivat pyytäneet kirjailijaa avustamaan sopivalla kirjoituksella julkaisua Karjaväen kirja. Waltari piti mahdottomana itselleen, kolmannen polven kaupunkilaiselle, niin kaukaisen aihepiirin sorkki­mista – joutuihan hän pääasiallisesti tekemään tuttavuutta karjan kanssa ”sen ollessa vielä nuorta ja kehittymätöntä, tavallisesti vasikanseläkkeen muodossa.”

Waltari tarkentaa kuitenkin tietävänsä jotakin. Hän oli kerran tarkoituksellisesti painanut mieleensä laajan radioesitelmän AIV-rehusta ja on siitä lähtien voinut asiantuntevasti keskustella maalla käydessään tuttujen isäntien kanssa.

Pakina on julkaistu vuonna 1933, jolloin AIV-liuoksen markkinoille tulemisesta oli kulunut vain muutama vuosi. Todennäköisesti isännät olivat olleet mielissään, kun maineikas helsinkiläinen kirjailija oli osoittanut kiinnostusta ja arvostusta heidän työtänsä kohtaan.

Waltari antaa meille mainion esimerkin. Kannattaa vaikka hieman nähdä vaivaa, jotta keskusteluyhteys erilaisten ihmisten välille voi syntyä. Yhteys syntyy, kun vilpittömästi pyrkii perehtymään toisten elämään ja ymmärtämään sitä edes jollakin tasolla.

Muuten, onkohan jollakin lukijalla hyllyssään mainittu Karjaväen kirja vuodelta 1933 tai niiltä main? Löytyykö siitä Mika Waltarin kirjoitusta ja millainen se oli? Asia kiinnostaisi Waltari-fania, johon voi ottaa yhteyttä alla mainittuun sähkö­postiosoitteeseen.

minna.kettunen@vaarninpappila.fi

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, emerituspiispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko.

Lue lisää

Murunen Kabulin kentältä: "Yleisesti asiat ovat Suomessa niin hyvin, että meidän on vaikea samaistua äärimmäistä hätää kokevien tuskaan"

Oikeilla jäljillä

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän ahne on erikoisuuksille – olimme kesän kotimaanmatkoilla oikeilla jäljillä

Sadonkorjuun aika muistuttaa, että ihmistaimikin tarvitsee huolenpitoa