Kolumni

Mitä mummosi sanoisi?

Suomessa on liikaa, liian vähän tai väärässä paikassa susia, vanhoja metsiä ja kerrostaloja. Naisviha vaikuttaa jokapäiväiseen elämään tai feminismi on mennyt liian pitkälle. Sillä, mistä alun perin olin kirjoittamassa tätä kolumnia, ei ole oikeastaan merkitystä.

Kolumnia luonnostellessa päässä alkoi jo valmiiksi pyöriä kaikkea ikävää ja asiatonta, mitä kommenttikenttään varmasti ilmestyy. Meni jo valmiiksi maku koko touhusta. Teki mieli vaihtaa helpompaan ja vähemmän tunteita herättävään aiheeseen ja välttää kaikki ikävä.

Ei oikein tee mieli kirjoittaa metsien hakkuista tai yksityisautoiluista, kun pelkästään hatsapurit tai perunasalaatti saavat aikaan blokkausta vaativia kommentteja. Pitäisi olla jotain tarpeeksi hajutonta, mautonta ja mielellään väritöntäkin.

Itsensä sensuroiminen jo etukäteen on huolestuttavaa. Paljon tärkeitä asioita jää sanomatta, jos itseään jo etukäteen reaktioiden pelossa sensuroi tai alkaa vältellä koko aihetta.

Jokainen internetin ihmeellisessä maailmassa joskus vieraillut on varmasti huomannut, että jotkin aiheet herättävät kerrasta toiseen keskustelua ja asiatonta kommentointia.

Ei ole väliä monettako kertaa ja mistä näkökulmasta tuo esiin avohakkuut/maahanmuuton/sudet, koska aina löytyy joku asiaton kommentoija. Ja aina kirjoittaja on typerä, lapsellinen tai vähintäänkin täydellisen väärässä.

Jos tällaiseen aiheeseen ottaa kantaa, voi jo odottaa vihakommenttien vyöryä. Moni pitääkin palautteen pelossa suunsa kiinni. Jos ei sano mitään, kukaan ei suutu.

Aiheesta puhuttiin paljon varsinkin kuntavaalien aikaan. Julkisuudessa pohdittiin, onko vihapuhe vaikuttanut ehdolle asettumisiin.

Itsesensuuri tulee vastaan usein myös toimittaja työssä. Ei ole kerta eikä kaksi, kun haastateltava viljelijä tai metsänomistaja sanoo jonkin mielipiteen ja heti perään toiveen, ettei sitä laitettaisi lehteen. Ettei vaan tulisi vihaa niskaan.

Samaa pyyntöä olen kuullut myös tutkijoiden suusta. Se jos mikä on huolestuttavaa.

Ei ole pidemmän päälle toimivaa, että nettivihaa välttääkseen itsesensuuri saa vallan. Eikä ole hyvä kehityskulku, jos nettihuutelijat hiljentävät ihmisiä.

Vaarana on, että moni jää sivuun eikä koskaan ilmaise mielipidettään. Keskustelijoiden ja sitä kautta mielipiteiden määrä julkisessa keskustelussa vähenee. Jäljelle jäävät vain kaikkein rohkeimmat, kärjekkäimmät ja vetävimmät äänet.

Toimivan keskustelun kannalta ääripäiden välissä pitäisi kuitenkin olla myös harmaan sävyjä.

On tosiasia, että toimittajan työ on julkista. Juttuja saa ja pitääkin kritisoida, eikä sitä ole kukaan kieltämässä.

Ei myöskään voi odottaa, että kun nettiin jotain julkaisee tai johonkin ottaa kantaa, vastassa olisi pelkästään kukkasia ja lämpimiä haleja.

Asiallinen keskustelu ja aiheellinen kritiikki ovat kuitenkin eri asia kuin sisällötön haukkuminen tai ohi aiheen menevä huutelu.

Joku viisas joskus kertoi hyvän nyrkkisäännön nettikommentointiin. Voisitko sanoa saman isoäidillesi? Jos et, mieti vielä hetki.

Lue lisää

Osaajapula riivaa, koska koulutus tökkii

Suezilta Afganistaniin

Kun kaikki muu oli kokeiltu, tuttu ruoka-aine tarjosi taianomaisen avun lapsiperheen yleiseen vaivaan

Manserockin kultakurkut ja Mari