Kolumni

Pullapitko voisi olla ratkaisu erilaisten ihmisten kohtaamiseen ja sellainen odottaa monen eteläpohjalaisen kaapissa

Juurissa on arvojen ensihedelmät; ne asiat, mitä pidämme elämässä tärkeänä ja mitkä ovat meille merkityksellisiä, kirjoittaa Janica Pörhönen Juurilla-kolumnissaan.

Pappi pitää saarnaa tuolissaan. Istun mummini vieressä ja katselen lastenkirjaa. Välillä vilkuilen valtavaa alttaritaulua, jonka maanläheiset sävyt ja pehmeät muodot rauhoittavat minua.

Viisivuotiaan silmin kaikki on suurta. Papin sanat tuntuvat hieman vaikeasti ymmärrettäviltä, mutta silti jokin niissä puhuttelee.

Usein juurien kuvaillaan liittyvän lapsuuden tai nuoruuden maisemiin tai ihmisiin. Juuret ovat toki niissäkin; käsin kosketeltavissa asioissa.

Juuret ulottuvat kuitenkin syvemmälle kuin uskommekaan. Juurissa on arvojen ensihedelmät; ne asiat, mitä pidämme elämässä tärkeänä ja mitkä ovat meille merkityksellisiä. Juuret kietoutuvat sydämeemme ja kertovat meille, mikä on oikein ja väärin.

Arvoihin vaikuttavat tietysti myös elämänkokemukset, ympäristö ja yhteiskunta. Joskus arvot muuttuvat matkan varrella, ja sekin on ymmärrettävää.

Mutta usein edes jotain haurasta - ja silti niin vahvaa - säilyy lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista. Se, mikä minulla on säilynyt, on rauhan tunne kirkossa. Ensikosketus siihen oli sunnuntaiset jumalanpalvelukset mummini kanssa. Samanlaista rauhaa kaipaan arjen kiireessä ja murheissa joskus enemmän kuin uskoisinkaan.

Papin saarnat opettivat minulle myös lähimmäisenrakkautta ja ihmisyyden arvostusta. Samanlaisia arvoja ovat isovanhempani ja vanhempani minulle välittäneet.

Minun juureni ovat hajanaisia, ne ovat levittäytyneet ympäri Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan kyliä. Äitini suku on Alahärmästä ja Oravaisista. Isäni suku on kotoisin Lappajärveltä ja Vetelistä.

Lapsuuteni vietin Vaasassa ja 7-vuotiaana muutimme vanhempieni kanssa Vantaalle. Koen juureni olevan eniten Alahärmä-Vaasa akselilla.

Toisaalta kannan kristallinkirkkaita muistoja Vetelin Perhojoesta, jonka vesi tuntui uidessa maidonviileältä. Myös Lappajärven Itäkylästä on tullut parin viime vuoden aikana rakas, kun isovanhempani rakensivat sinne mökin.

Etelä-Pohjanmaata värittää moninainen katsomuksellisuus. Sen lisäksi että maaseutu, yrittäjyys ja yhteisöllisyys ovat monille tärkeitä arvoja, aluetta rikastuttaa myös evankelisluterilainen kirkko ja evankelisluterilaisen kirkon sisällä toimivat herätysliikkeet kuten körttiläisyys ja viidesläisyys. Alue, kuten koko Suomikin, on nykyisin moniarvoista ja monikulttuurista.

Uskon, että eteläpohjalaisessa kulttuurissa, jossa on usein pullapitko odottamassa kaapissa vieraita varten, on tilaa keskusteluille erilaisten ihmisten kanssa.

MT:n toimittajat kertovat kesämaanantaisin juuristaan.
Lue lisää

Osaajapula riivaa, koska koulutus tökkii

En ole enää teini

Sukulaistädin vanha raitahame

Yksi paikka pysyy elämäni tuulessa ja tuiskeessa tiukasti paikallaan