Kolumni

Metsäviestintä menee yli hilseen

Ihmisen korvien väliin pääsee tunteisiin vetoamalla.

Metsäviestintää moititaan usein siitä, että se puhuu vain kuutioista, euroista ja hehtaareista. Ne eivät kuulemma kiinnosta.

Tämä voi olla totta. Toisaalta, jos yrittää puhua muusta, aika äkkiä metsäalalta tulee vastaus, että mitä te höperehditte – puhukaa kasvusta, suojeluhehtaareista ja työpaikoista, nehän ovat vahvuutemme. Esimerkiksi viime kesän Metsien Suomi -kampanjaa arvosteltiin ”tunnehömpästä”.

Kritiikki oli kuitenkin hyvin vähäistä. Kansalaisten suuri enemmistö piti kampanjaa paitsi iloisena ja positiivisena, myös luotettavana ja selkeänä tiedon välityksenä.

Mainonnan perussääntöjä on, että ihmisen korvien väliin pääse vain vetoamalla tunteisiin. Se on paras tie saada hänet kuuntelemaan faktatietoa ja sitä Metsien Suomi teki. Onnistuneessa viestinnässä tunne ja fakta eivät ole vaihtoehtoja, vaan saman kolikon kaksi puolta.

Millaisia faktoja sitten pitäisi kertoa?

Esimerkiksi metsäsertifiointi on viestinnän työkalu. Sen tarkoitus on kertoa, millaista metsänhoito on.

Viesti ei kuitenkaan välity pelkästään luettelemalla säästöpuiden määriä tai suojakaistojen leveyksiä. Ihmiset eivät edes tiedä, mitä ne ovat.

Taannoin lähestyimme Metsä puhuu -hankkeella nuorisoa. Eräässä Taloustutkimuksen haastattelussa oli mukana puoli tusinaa yläkouluikäistä.

He olivat varmoja, että Suomessa hakataan metsää enemmän kuin se kasvaa. Syy oli yllättävä: ”Kun rakennetaan teitä ja taloja, aina joudutaan kaatamaan puita.”

Kun haastattelija kysyi, että mitä jos se onkin niin, että hakataan vähemmän kuin kasvaa, kaikki menivät aivan hämilleen. Lopulta joku rohkaistui kysymään: ”Mikä tässä sitten on se ongelma?”

Ihmisiä ei metsässä kiinnosta mikään monimutkainen. Vaikka heidän kysymyksensä saattavat vaatia monimutkaisia vastauksia, itse kysymykset ovat yksinkertaisia.

Metsien Suomen radiokampanjan kuuntelijat saivat esittää hankkeelle kysymyksiä, joihin etsimme vastauksia. Kysymykset olivat valaisevia.

Miten voisi pitää huolta metsän eläinten hyvinvoinnista? Mikä saa aikaan sen, että valtava puu kaatuu juurineen päivineen maahan?

Mitä puuta kasvaa Helsingissä eniten? Kumpi kaatuu vanhuuttaan ensiksi, mänty vai kuusi?

Erityisesti kysymys ”miksi toisten puiden rungot ovat ruskeita ja toisten valkoisia” pani miettimään: missä oikeastaan on ruskeita puunrunkoja? Muistin Helsingin Sanomien toimittajan taannoisen hämmästyksen, kun hänen koskemattomaksi luulemassaan metsässä puunrungot eivät olleetkaan ruskeita.

Sitten muistin yhden paikan, missä kaikki puunrungot ovat ruskeita: Aku Ankka.

Kirjoittaja on viestinnän suunnittelija Suomen metsäyhdistyksessä.

Lue lisää

Metsätuotteiden ikää pakko pidentää

Tukkihakkuiden kiihtyminen jatkui kesällä

EU:n suhde kansalaisten metsiin on kuin suoraan Ultra Bran kappaleesta – ”Sinä et heitä kiinnosta; seisot heidän edessään vailla nimeä”

Ympäristöjärjestöt valittavat, että heitä ei kuunnella – kuuntelevatko he itse ketään?