Kolumni

Onko täydellisen rentoutumisen salaisuus tässä: Jättivati täynnä lämmintä vettä

Kuuntele kolumni Olgan kertomana.

Hyvällä ystävälläni oli kesällä synttärit ja halusin yllättää hänet jotenkin. Keksin vuokrata meidän pihaamme paljukärryn, joka sitten lämmitettiin ja koristeltiin yllätyksenä Tessalle.

Olin tätä ennen ollut paljussa tasan kerran elämässäni. Nyt kun kärry oli pihassa, istuimme siellä seuraavinakin elokuun viileinä iltoina Tuukan kanssa monena iltana peräkkäin, ihan onnesta kippurassa.

Istua nyt tuntikausia lämmitetyssä vedessä, mikäs järki siinä on?

Kun keski-ikäinen ihminen rentoutuu Suomen oloissa, 98 prosentissa tapauksista siihen tarvitaan sauna.

Minä en lapsena pitänyt saunasta, koska meidän ulkosaunamme oli sadan metrin päässä talosta sijaitseva savusauna, jonka lauteet sattuivat takapuoleen, koska sauna oli palanut monta kertaa ja hiiltynyt laudelankku oli ”ihan hyvä vielä”. Lapsuuteni saunomisesta tulee mieleen nuo röpelöiset lauteet, se ääni, kun kaavit vanhasta maitotonkasta pesuvettä kauhalla ylös ja ikuisuudelta tuntuvat paluumatkat pakkasessa saunalta talolle.

Vasta opiskeluaikoina Helsingissä asuessani aloin käymään kuntosalin ohessa saunassa ja huomasin pitäväni siitä. Pian kävin kuntosalilla vain, jotta pääsin saunaan.

Sitten muutimme Iittiin ja täällä sauna on aina ollut yksi suurimmista rentoutumistekijöistä mitä minulla arjessa on. Mutta ei siellä loputtomiin jaksa istua, vaikka kuinka haluaisi.

Yhtäkkiä kuitenkin paljussa kolme tuntia oli ihan mahdollinen. Ja siitä päästäänkin paljun parhaaseen puoleen: Se pysäytti minut paikalleen.

Miten se onkin niin, että joutenolon ja rentoutumisen välillä on niin iso ero? Minulle ainakin tulee eniten huono olo sellaisesta epämääräisestä ajan tappamisesta, milloin takaraivossa on ajatus jostakin järkevämmästäkin tekemisestä, mutta päädyn hengaamaan ympäri taloa tekemättä mitään järkevää ja mitä todennäköisimmin selailen jatkuvasti puhelintani.

Jos taas päätän ottaa itselleni vapaa-aikaa, harrastaa jotain tai lämmittää saunan tai vaikka oikein sen paljun, juttu on ihan eri. Valitsen mukaan (keskellä viikkoa!) vielä jonkun hyvän oluen ja istun onnellisena saunan terassilla auringonlaskussa, ilman katumuksen häivää.

Mutta jos teen nämä molemmat peräkkäin, siis lorvimisen päälle rentoutumista, sitten menee kyllä jo liian pitkälle. Uskon että suomalaisessa arjen rentoutumisessa tärkeää onkin tasapaino. Rentoutuminen on täydellistä, kun sen on jotenkin ansainnut.

Ja niin se sitten muutti meille, meidän ikioma paljumme. Hassua, miten suurta mielihyvää tuollainen esine voi tuottaa, ihan vain jo sillä kun se saapui viimein pihaan.

Joku kutsuu turhamaiseksi, mutta sellaisen hankkii pienen lomamatkan hinnalla ja jos vesi tulee omasta kaivosta, on kulut ostohinnan jälkeen lähinnä oma vaiva sekä polttopuut.

Kun me eilen illalla lasten kanssa istuimme siellä lämpimässä vedessä, katselimme taivaalle ja bongailtiin tähtiä, tuntui siltä, että olen tehnyt hyvän hankinnan. Näin myös tähdenlennon, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Ai enkö muka ole nähnyt sellaista aiemmin? No en, minähän sanoin, että minun on vaikea pysähtyä paikalleni. Nyt pysähdyin: Siihen vaadittiin lomamatkan hintainen iso vati täynnä lämmintä vettä ja halu pysyä vain siinä.

Olga perheineen asuu maatilalla Iitissä.

Lue lisää

Katsoin ilmakuvaa pelkästään olympialaisten takia rakennetuista tolkuttomista halleista ja tunsin surua ihmisen puolesta

Yksi parhaista äidin neuvoista liittyy parisuhteeseen

Katso videolta, miten Suomenlinnan kirkon vanhat urut soivat nyt vanhassa maatilan konesuojassa

En halunnut uskoa järkyttävää uutista todeksi – miksi julmuus houkuttaa?