Kolumni

Velkarahalla on lopulta hintansa

Valtion velka on kasvanut koronakriisin seurauksena voimakkaasti. Valtion talouden alijäämät ovat tänä ja viime vuonna kaksinumeroisia miljardimääriä.

Velkaa oli elokuun lopussa noin 130 miljardia euroa, mikä tekee suunnilleen 23 000 euroa jokaista suomalaista kohti. Valtiovarainministeriö arvioi viime viikon budjettiriihen päätösten johtavan ensi vuonna noin 7 miljardin euron alijäämään.

Vaikka velan määrä on kasvanut nopeasti, velka on käynyt kansainvälisillä velkamarkkinoilla hyvin kaupaksi. Valtion korkomenot ovatkin trendinomaisesti pienentyneet jo pitkään, vaikka samaan aikaan velan määrä on kasvanut voimakkaasti.

Maailmalla on kova kysyntä velkansa säntillisesti hoitaneen maan velkapapereille. Tällä hetkellä kansainväliset sijoittajat omistavat valtion velkapapereista lähes 70 prosenttia. Pitää kuitenkin huomata, että korkomenojen laskun taustalla ovat hyvän kansainvälisen kysynnän lisäksi eurooppalaisten keskuspankkien velkakirjojen ostot jälkimarkkinoilta. Suomen Pankin hallussa onkin jo lähes 30 prosenttia valtion velkakirjoista.

Poikkeuksellisen matala korkotaso on mahdollistanut koronakriisin edellyttämän talouden voimakkaan elvyttämisen. Kriisin aiheuttamien vaurioiden hoitoon osoitetut varat ovat varmasti olleet investointi, joka maksaa itsensä takaisin. Jatkossakin valtion menoja tulisi enenevässä määrin kohdistaa talouskasvun edellytysten parantamiseen.

Matala korkotaso on avannut joksikin aikaa ainutlaatuisen mahdollisuuksien ikkunan vahvistaa Suomen talouden rakenteita. Korkotason aikanaan noustessa ikkuna sulkeutuu ja kasvavat velanhoitokustannukset pitäisi pystyä hoitamaan nopeutunen talouskasvun avulla.

Riskinä on, että meillä ei ole malttia vaurastua, vaan todellisten tulevaisuuspanostusten sijaan hyödynnämme matalan korkotason lisäämällä lyhytnäköisesti ainoastaan tämän päivän kansalaisten tarpeita hyödyttäviä menoja. Mikäli näin toimitaan, velkarahan hinta on tuleville sukupolville kestämättömän suuri.

Kirjoittaja on Pellervon taloustutkimus PTT:n toimitusjohtaja.

Riskinä on, että meillä ei ole malttia vaurastua.

Lue lisää

Työvoimapalvelujen hyödyt selviävät viiveellä, mutta niihin kannattaa satsata

Maitotuotteiden vienti on vahvaa ja se kasvaa

Kirjava joukko metsänomistajia varmistaa monipuolisen metsienhoidon

Mikä on maanomistajien osuus tuulivoimalan tuotosta?