Kolumni

Reipas retoriikka ei loppupeleissä pysäytä rajan yli vyöryvää panssaroitua mekaniikkaa

Kremlin tilannehuoneessa menivät operaatiokartat laakista uusiksi, kun Tanska, Norja ja Ruotsi solmivat äskettäin kolmikantasopimuksen, jolla Juutinrauma ja Pohjanmeren skandinaavinen nurkka turvataan visusti Venäjän sotilaallisilta aggressioilta.

Suomi ei katsonut tarpeelliseksi liittyä sopimukseen, vaikka täällä kovasti juhlapuheissa korostetaankin pohjoismaista sotilaallista yhteistyötä ja solidaarisuutta. Mahdettiinko Suomea edes pyytää mukaan?

Suomi on kyllä allekirjoittajien joukossa mukana ikään kuin köökin kautta, sillä Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist on äidin puolelta suomalaisia. Sukulaisia löytyy muun muassa Kuusamon sankarihautausmaalta, joten Venäjän uhkan tiedostaminen lienee geenipohjaista.

Allekirjoituksen yhteydessä korkeat sopimusosapuolet painottivat vahvasti Venäjän lisääntynyttä aggressiivista käytöstä Itämeren alueella. Teksti on sen verran räväkkää, että Suomen ulkopoliittinen johto varmaankin huokaisi helpotuksesta, ettei tarvinnut olla mukana sapelia kalistelemassa.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) vielä totesi Ylen haastattelussa, ettei Suomi koe välitöntä uhkaa itärajan takaa.

Kyllähän Suomikin on tehnyt kolmikantasopimuksen Ruotsin ja Norjan kanssa koskien pohjoisia sotilaallisia hot spotteja. Muodollisuudet hoidettiin silloin kuitenkin pienemmällä älämölöllä Venäjän suuntaan.

Toisin kuin Tanskalla, Norjalla ja Ruotsilla, Suomella on muskettiaikaa tuoreempia kokemuksia sotilaallisista mittelöistä venäläisten kanssa. Ehkä niiden kokemusten valossa täällä on tultu johtopäätökseen, että reipas retoriikka ei loppupeleissä pysäytä rajan yli vyöryvää panssaroitua mekaniikkaa.

Kommunismin luhistumisen jälkeen Suomi on kutonut itselleen seittimäisen turvallisuuspoliittisen himmelin, jossa se on käyttänyt miltei kaikki mahdolliset sopimus- ja liittolaismahdollisuudet paitsi Nato-jäsenyyden.

Hävittäjät on hankittu Yhdysvalloista, jonka joukkoja on nähty harjoittelemassa Suomen maaperällä. Yhteisharjoituksia on myös paitsi Pohjoismaiden kanssa myös Nato-maiden kanssa erilaisin kombinaatioin. Suomalaisia joukkoja on palvellut YK- ja Nato-lipun alla eri puolilla maailmaa, viimeksi Afganistanissa ja pian Malissa.

Vitjassa ollaan, mutta perikansalliseen tyyliin vähemmällä metelillä. Vaikka torvet eivät soi eikä sotaliput liehu, sanoma lienee kiirinyt itärajan ylitse. Ei siellä ole epäselvää, mihin porukkaan Suomi kuuluu, vaikka yksittäiset, entiset pääministerit saattavat ruplia palveluksiaan vastaan ottaa.

Kirjoittaja on politiikan toimittaja.

Reipas retoriikka ei loppupeleissä pysäytä rajan yli vyöryvää panssaroitua mekaniikkaa.

Lue lisää

Tyhjän pesän syndrooman ensimerkit: "Yhä useammin huomaan, että pahus vieköön, nehän osaavat jo itse"

Mitä ostaisit pelkkään tarpeeseen?

Oikeutta ja kohtuutta

Saanko sanoa tämän loppuun?