Kolumni

Pohjoisessa on yhä outoa taikaa ja viehätystä – eteläisemmän Suomen asiat tuntuvat siellä jokseenkin merkityksettömiltä

Maailmassa ei ole kuin kuusi maata, jotka yltävät Napapiirin pohjoispuolelle, ja Suomi on yksi niistä, muistuttaa kolumnisti Juho Rahkonen

Tänä syksynä Lapin-matkailu oli vilkkaampaa kuin vuosikausiin. Suosituimpien tunturikeskusten ja kansallispuistojen parkkipaikat olivat täynnä matkailuautoja ja muita ajopelejä, ja poluilla sai oikein väistellä lajikumppaneita.

Kun aikaisempina vuosina ruskareissut näyttivät olevan lähinnä eläkeläisten heiniä, nyt tuli vastaan myös nuorempaa väkeä, jopa lapsiperheitä.

Ruskamatka on helppo ajoittaa ja suunnitella etukäteen, koska kasvit vetävät lehtivihreänsä talteen aina samaan aikaan vuodesta. Ruskan alkaminen käynnistyy päivien lyhenemisen seurauksena; vuodenkierto toimii tarkasti kuin sveitsiläinen kello.

Tämän oivaltaminen liittyy koko pohjoisen elämän filosofiaan: kaikki toiminta määräytyy luonnon rytmin perusteella. Ihminen on osa luontoa.

Maailmassa ei ole kuin kuusi maata, jotka yltävät Napapiirin pohjoispuolelle, ja Suomi on yksi niistä. Arktinen alue on saanut nimensä kreikan kielen sanasta Arktikos, joka tarkoittaa ”Ison karhun maata”. Nimi viittaa Karhun tähtikuvioon, joka loistaa vuoden ympäri pohjoisella tähtitaivaalla. Tämän opin käydessäni Arktikum-museossa Rovaniemellä.

Näin etelän vetelän näkökulmasta pohjoisessa on outoa taikaa ja viehätystä. Tilan tunne ja maiseman avaruus ovat jotain sellaista, mitä ei voi sanoin kuvata.

Erityisesti olin vaikuttunut Utsjoen laajoista erämaista. Jo päivävaellus Kevon luonnonpuiston lähes koskemattomiin maisemiin sekä Suomen suurimman erämaan Kaldoaivin tuijottaminen 342 metrin korkeudesta Ailigas-tunturin laelta jättivät sieluuni syvän jäljen.

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kertani, sillä luontokuvaajana olen tehnyt Lapin eri puolille ja eri vuodenaikoina kymmeniä reissuja. Mutta aina se jaksaa säväyttää.

Kun palasin kotiin kiireiseen arkeeni, pari ensimmäistä päivää menivät vierotusoireiden kourissa: tuntui, että vaikka mies lähti pohjoisesta, pohjoinen ei lähtenyt miehestä.

Eräs mielenkiintoinen piirre pohjoisessa käymisessä on se, että eteläisemmän Suomen asiat tuntuvat siellä jokseenkin merkityksettömiltä.

Mitään koronauutisia tai poliitikkojen hiekkalaatikkoleikkejä en viikon reissuni aikana jaksanut seurata. Toisaalta pohjoisessa asuvilla, olivatpa he saamelaisia tai muita, ei ole varaa tällaiseen ylellisyyteen, koska Helsingissä ja Brysselissä heitäkin koskevista asioista paljolti päätetään.

Kirjoittaja on perheenisä, Taloustutkimus Oy:n tutkimusjohtaja ja luontokuvaaja Nurmijärveltä. Hän tarkkailee joka toinen viikko palstalla suomalaista yhteiskuntaa.

Lue lisää Juho Rahkosen kolumneja

Näin etelän vetelän näkökulmasta pohjoisessa on outoa taikaa ja viehätystä.

Lue lisää

Kirja-arvio: Lapsi lähtee karjan kanssa evakkomatkalle Lapista – yhteisellä taipaleella kaikki matkaajat kokevat uupumusta, nälkää ja pelkoa

Yle uutiset: Retkeilijä loukkaantui Kolin kansallispuistossa pudottuaan kalliolta

Kasvissyönti on sukupolvikysymys – tutkimukset ennakoivat muutoksia suomalaisten ruokavalioon

Yle uutiset: Lapissa ei tavoitella enää Jäämeren rataa – nyt suunnitellaan Lapin pisararataa