Kolumni

Näin sinustakin voi tulla supersienestäjä

Jokainen sieni tekee luonnossa ihailtavaa työtä kasvien ja muiden sienten rinnalla.

Olen aina pitänyt sienestyksestä. Viime syksynä hurahdin siihen lopullisesti, sillä metsässä koronarajoitukset unohtuivat ja mieli lepäsi. Kuuntelin podcasteja sienestäen siihen asti, että kännykän akku loppui eikä mättäitä enää pimeässä näkynyt.

Saalista ja oppia eri sienistä kertyi sammiokaupalla. Tässä muutama oletukseni, joka osoittautui himosienestyksen lomassa vääräksi.

Parhaita sienipaikkoja vartioidaan usein mustasukkaisesti. Viime vuonna huomasin, että milloin on vielä tärkeämpää kuin missä. Paraskin paikka voi pettää, jos sinne osuu väärään aikaan.

Viime vuonna kävin syyskuun lopussa metsässä, joka lainehti suppilovahveromerenä. Parin viikon kuluttua kolistelimme samalla paikalla tyhjiä sankoja.

Sienikausi alkaa ja etenee usein yllättävästi eri puolilla Suomea. Sotkamossa sieniä löytyi tänä vuonna jo elokuun alussa mutta Helsingissä kausi alkoi kolme viikkoa myöhemmin. Myös eri lajit onnistuvat eri vuosina eri tavoilla.

Metsään kannattaa siis mennä usein ja matalalla kynnyksellä ennakkoluulottomasti eri paikkoja kokeillen.

Täysin sienetöntä metsää on Suomesta vaikea löytää, esimerkiksi Helsingin keskuspuistosta löytyy paljon sieniä. Suosituilla sienestysseuduilla paras päivä on torstai, sillä silloin satoa on ehtinyt viikonlopun jäljiltä kasvaa lisää.

Aikaisemmin uskoin, että on olemassa hyviä ja huonoja ruokasieniä. Sami Tallbergin upea Villisienikeittokirja opetti, että ruokasienten tähtiluokitukseen ei juuri kannata luottaa. Jokaisen on löydettävä omat lempisienensä.

Esimerkiksi kantarelli on kaunis ja helppo, mutta maultaan mieto. Yksi omista suosikeistani on limanuljaska, joka jää monilta muilta sienestäjiltä poimimatta.

Kun ajantasaisten sienioppaiden ja sienestäjäkaverien avulla opettelee tunnistamaan muutaman uuden lajin joka vuosi, jää sieniretkellä harvoin kokonaan ilman saalista.

Viime vuonna opin myös, miten haju- ja tuntoaistia kannattaa käyttää sienten tunnistuksessa. Herkkusienten anis ja sikurirouskun mausteinen haju ovat suosikkejani.

Herkkusienten annan silti aina odottaa jääkaapissa niin kauan, että niiden heltat eivät ole enää valkoisia. Silloin luotan varmasti erottavani ne kellarin hajuisesta valkoisesta kärpässienestä.

Sienet kehotetaan usein puhdistamaan jo metsässä. Itse haluan käyttää kaiken metsäaikani poimimiseen ja puhdistella sienet television ja teekupin ääressä.

Pahimmat liat kannattaa kuitenkin jättää metsään ja varmistaa, etteivät sienet muussaudu muovipussissa tai ahtaasti pakatussa astiassa.

Paras keino suuren sienisadon säilömiseen on kuivaus. Se onnistuu helposti, kun käytössä on pöytätuuletin. Silloin sienet saa nopeasti kuivaksi joko saunan lauteilla tai pyykinkuivaustelineen päällä. Alle kannatta laittaa harso.

Sieniruokien rakenne voi olla haaste erityisesti lapsille. Kun kuivatut sienet ajaa sileäksi jauheeksi esimerkiksi monitoimikoneessa, voi niitä käyttää kastikkeiden ja muiden ruokien maustamisessa ja suurustamisessa. Silloin tulee minimoitua myös sienten viemä tila.

Tärkeimmät oppituntini ovat liittyneet sienten monimuotoisuuteen ja muihin sienestäjiin. Jokainen sieni tekee luonnossa ihailtavaa työtä kasvien ja muiden sienten rinnalla. "Roskasieniä" ei ole olemassakaan.

Muut sienestäjät ovat muuttuneet kilpailijoistani kollegoikseni. Sienet eivät metsistä lopu. Niiden jääminen mädäntymään on juuri sitä, mihin rihmasto sienen kasvattikin.

Lue lisää

Myrkyllisyys ei yleensä suojele sientä syömiseltä – eikä sen ole tarkoituskaan

Riisitunturin Bioblitzissä löytyi 759 lajia – joukossa myös yksi tieteelle uusi sienilaji

Metsästäjän ruislämppäri

Pitäisikö sinunkin testata stay up -sukat ja teepuuöljy sienestyksessä? Lukijat vinkkaavat, miten hirvikärpäset pysyvät poissa hiuksista