Kolumni

Kotityöt ovat lakanneet olemasta minulle intohimo jo vuosia sitten – siksi esimerkiksi kuorin kaksi kiloa perunoita kerralla

Sari Hyvärinen paukuttelee henkseleitä ruokailuvälineiden laittamisesta omiin lokeroihinsa tiskikoneessa.

Kun aikaa ja muita resursseja ei olekaan rajattomasti saatavilla, sitä alkaa tehdä asioita pikkuhiljaa vähän fiksummin, itsen ja ympäristönkin näkökulmasta. Mitä kummallisimmista asioista voi tuntea pientä ylpeyttä. Vai mitä sanot tiskimäärän minimoimisesta suolaista piirakkaa tehdessä?

Jutun juju on siinä, että tekee ensin taikinan. Marttojen supernopealla ja helpolla ohjeella, tietysti. Sitten kun sen on töpötellyt piirakkavuokaan tasaiseksi, voi samassa kulhossa pilkkoa ja sekoitella täytteet. Niiden siirryttyä vuokaan taikinan päälle samaa kulhoa voi vielä käyttää juuston raastamisalustana, sekoitella mukaan kananmunatkin, ja jos oikein herkutella aikoo, kerman. Tiskiä tulee ihan minimaalisesti verrattuna kaikkiin niihin ihaniin kokkiohjelmiin, jossa jokainen aines on valmiiksi esityöstettynä omassa hohtavassa kulhossaan ennen rupeamaan ryhtymistä.

Vaikka ruokahävikki päätyykin meillä kompostoriin, ei sekään ole onneksi läheskään aina tarpeen. Pintavikaisista hedelmistä tehtävän välipalaklassikon, hedelmäsalaatin, lisäksi esimerkiksi koviksi kuivahtaneet leivät voi hyvin kuopsutella korppujauhoksi. Tai tuunata lämpimiksi uunivoileiviksi, juusto pehmentää eikä pieni rapeus haittaa. Edellisen päivän ruoantähteistä voi hieman mielikuvitusta venyttämällä tuunata jotain muuta seuraavaksi ateriaksi. Ellei ole tarvista itsekseen syötävälle lounaalle.

Keittiöpuuhissani on ilmeisesti ollut enemmänkin optimoinnin tarvetta. Erityisesti paukuttelen henkseleitä ruokailuvälineiden laittamisesta omiin lokeroihinsa tiskikoneessa. Näin tyhjennysvaiheessa riittää, kun nostelee niput laatikkoon. Taas säästyi ainakin viisi sekuntia.

Töiden niputtaminenkin on taitolaji. Kuinka paljon silitettävää tai mankeloitavaa kannattaa kerryttää niin, että sen säästää esilleoton ja poislaiton vaivassa mutta ei kasva ylitsepääsemättömäksi vuoreksi, johon tarttumiseen vaaditaan kohtuuttomasti tahdonvoimaa?

Kaikkein suurin oivallukseni on kuitenkin ollut, että valmis on parempi kuin täydellinen aloittamaton. Riman lasku sille korkeudelle, että jaksaa, pystyy ja tekee, on vaatinut toipuvalta perfektionistilta paljon.

Jokaisella on oma tapansa, mikä kullekin parhaiten sopii. Kotityöt ovat lakanneet olemasta minulle intohimo jo vuosia sitten. Kenties jossain vaiheessa, kun kulinaristisille panostuksille on arvostavia syöjiä, into uppoutua niiden loihtimiseen palaa. Siihen asti kuorin kaksi kiloa perunoita kerralla. Niistä tulee juuri sen isomman kattilallisen verran muussia, joka kelpaa kaikille lapsille.

Kirjoittaja saattaa olla ikuinen iteroija, niin kotona kuin sen ulkopuolellakin.

Lue lisää

Tyhjän pesän syndrooman ensimerkit: "Yhä useammin huomaan, että pahus vieköön, nehän osaavat jo itse"

Elämänsä voi ahtaa liian täyteen kaikesta mukavastakin

Myös kansalaiset kukoistaisivat hyvinhoidetussa, uudistavan yhteiskunnan maaperässä

Kuinka paljon elämääni sisältöä tuo somen selailu, uutisten lukeminen tai hömppäsarjat? – Voisiko nekin kullanarvoiset minuutit käyttää johonkin, joka tekisi minusta paremman ihmisen