Kolumni

"Tiesin jo etukäteen, että maaseutu antaa, mutta maaseutu myös ottaa" – Salla Autere siirtyi kaupungista kirkkoherran viransijaiseksi pieneen Lumijoen kuntaan

"Rauhallisina hetkinä tuntuu, että olisiko Jumalakin siellä maaseudulla jotenkin lähempänä", Salla Autere kirjoittaa.

Olen vuosia työskennellyt isossa kaupunkiseurakunnassa, jossa työhuoneen ikkunasta on voinut nähdä parkkipaikan tai jos oikein on kaulaansa kurottanut, niin ohikiitäviä autoja ja töihinsä kiirehtiviä kaupunkilaisia. Iso seurakunta on kuitenkin mahdollistanut sen, että monenlaisia resursseja on ollut käytettävissä ja työpaikalla on ollut aina työkavereita paikalla joiden kanssa tehdä yhdessä töitä ja jutella niitä näitä kahvitauoilla.

Reilu kuukausi sitten siirryin kirkkoherran viransijaiseksi pieneen Lumijoen kuntaan. Nyt työhuoneesta näkyy metsää ja upea vanha kirkko. Ja jos oikein kauan tuijottelee ikkunasta ulos, niin jossain kaukana voi nähdä yhden ihmisenkin kävelyllä. Työmatkallani voin nähdä laiduntavia lehmiä ja lampaita. Mutta kun kirkkoherranvirastolla huhuilee kahviseuraa, vastassa on vain hiljaisuus. Pienessä seurakunnassa on pienet resurssit ja vähän työkavereita.

Koska olen aiemminkin työskennellyt maalla, niin tiesin jo etukäteen, että maaseutu antaa, mutta maaseutu myös ottaa. Ei ole lähellä ihania kahviloita, ravintoloita ja puistoja. Maalla asujalta jäävät bändit näkemättä ja joogatunnit käymättä. Kaikki tuntuvat tietävän toistensa asiat, eikä maalla voi pysytellä yhtä anonyyminä kuin isossa kaupungissa. Ja silti illat saattavat tuntuvat yksinäisiltä, jos lähimmän naapurin valot ei näy omalle tontille. Kun uusia ihmisiä kohtaa harvoin, sosiaalisia piirejä on vaikea laajentaa.

Mutta jos jotain menettää, niin aika paljon myös saa. Jos joku sattuu sairastumaan, niin kylällä heti huomataan, että ”miten se Erkki ei ole käynyt kaupassa” ja joku lähtee tarkastamaan tilanteen. Se luo turvaverkkoa, kun ihmiset pitävät toisistaan huolta. Yhteisöllisyys ja ylpeys omasta kotipaikkakunnasta tuntuvat maaseuduilla erityisen vahvana. Ja luonto on suomalaisille tutkitusti yksi suurimpia voimavaroja. Maalla elää jatkuvasti luonnon kanssa yhteydessä ja iltakävelyllä voi nähdä tähtitaivaan kirkkaana ja kuulla helmipöllön. Niinä rauhallisina hetkinä tuntuu, että olisiko Jumalakin siellä maaseudulla jotenkin lähempänä…

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, emerituspiispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko.

Lue lisää

Hitaita viestejä

Kyläkaupat hakeneet tukea odotettua vähemmän

Olin varma, ettei minusta tule farmaria – sitten muuttuivat sekä oma mieli että ilmapiiri

Pienoinen vauvabuumi huutaa jatkoa – vuonna 2030 vain kourallisessa nykyisistä maaseutukunnista syntyy enemmän ihmisiä kuin kuolee, katso mitkä ne ovat