Kolumni

Jätteiden kippaus luontoon on jo mennyttä – seuraavaksi haudataan polttomoottorit

Kuuntele kolumni Simo Rallin lukemana.

Siivosin pitkästä aikaa konehallia. Romua ja roinaa hyötykäyttöasemalle viedessäni tuli mieleen jätteenkäsittely lapsuudessani.

Nyt kuulostaa hullulle, että meidänkin talosta ne jätteet, joita siat eivät syöneet tai köökin uuni ei polttanut, kipattiin pellolla olleeseen saviprunniin. Sinne meni apulantasäkit, vanhat rautarojut, lasipurkit ja purnukat.

Vähän myöhemmin jätehuolto kehittyi ja lähiseudun metsään tuli yleinen kaatopaikka. Sinne sitten kipattiin kaikki keittiöjätteestä autonromuihin.

Usein kuormaa vietäessä tuli tuomisina takaisin toista "hyvää" tavaraa, kun niitä autojen seasta porukalla tongittiin. Nuorison hupina oli iltamyöhään ammuskella rottia piekkarilla. Lokit pitivät päivisin omaa ravintolaansa.

Paikka haisi ja oli jokseenkin ällöttävä. Hienoa, että maailma on mennyt eteenpäin!

Vielä vuonna 2006 kun meni ravintolaan iltaa viettämään, oli aamulla pää kipeä, jos ei viinasta niin ainakin tupakasta. Jokaisen kapakkareissun jälkeen vaatteita sai tuuletella tai laittaa pesuun, koska ne haisivat katkerasti tupakansavulle. Siihen asti sisätiloissa sai polttaa ja vuonna 2007 tullutta kieltolakia kritisoitiin ankarasti. Se vei oikeudet puolelta kansasta!

Luojan kiitos laki tuli voimaan, ja olen varma, ettei kukaan kaipaa enää savuisia luolia ja pinttynyttä nortin hajua kauluspaidalla. Hienoa, että maailma on mennyt eteenpäin!

Isäni asui eläkepäiviä Espanjassa ja ajoi useasti kotimaahan omalla autolla. Repaleista Euroopan tiekarttaa plärätessään ja toivoessaan, että mahdollisessa eteen tulevassa majapaikassa olisi tilaa, on varmasti ollut aikamoinen seikkailu löytää Pariisin moottoritiehässäkästä juuri se oikea liittymä. Siinä on ollut ajurin ja kartanlukijan suhde lujilla.

Entä tänään? Laitat määränpään navigaattoriin ja se neuvoo reitin perille, yösijat varaat ja matkanähtävyydet plaraat jo etukäteen netistä.

Luulen että nykyihminen ei enää osaisi suunnistaa pelkällä kartalla Euroopan läpi. Hienoa, että maailma on mennyt eteenpäin!

Mikähän on sellainen nykyinen asia, mitä vuosikymmenten päästä ihmettelemme, että kuinka tällaista on tehty?

Se on helppo sanoa. Se on polttomoottori. Jos polttomoottori keksittäisiin nyt, sitä pidettäisiin pähkähulluna ideana.

Tuottaa nyt voimaa bensan tai dieselin räjähdyksellä putkessa, siirtää sitä vänkyrällä akselilla eteenpäin, jota hallitakseen tarvitsee kytkimen ja valtavan rataskasan, jotta välitystä saadaan muutettua. Kunnianhimoinen ja monimutkainen laitos, täytyy myöntää, mutta ei enää tätä päivää.

Hulluinta tuossa lukuisiin räjähdyksiin perustuvassa liikkumisessa on se, että yli 70 prosenttia siitä tulleesta energiasta päästetään erilaisten putkien ja suodattimien läpi kovalla pörinällä taivaan tuuliin.

Ensin tehdään valtava työ, että löydetään maan alta poltettavaa. Pumpataan se pintaan, siirretään satamiin, sieltä tankkereilla jalostamolle, missä siitä keitetään bensaa tai dieseliä.

Jalostamolta tuo litku siirretään erillisiin polttoaine-asemiin, joista asiakas sen voi noutaa. Silti kaiken tämän hässäkän jälkeen hyötysuhde on moottorilla on vain 20–25 prosenttia. Lopulla lämmitetään maapalloa.

Vuonna 2040 muistellaan, kuinka ihmeessä ihminen liikkui yli sata vuotta moisella rakkineella. Hienoa, että maailma menee eteenpäin!

Lue lisää

Yksi parhaista äidin neuvoista liittyy parisuhteeseen

Näin toimii moderni musabisnes

Vihreiden kannatus on suurinta kaupungeissa – perustetaan me oikeasti luonnon keskellä asuvat oma puolue!

Digipalvelujen keskeneräisyys raatelee hermoja – sama kuin autossa ei olisi jarruja