Kolumni

Uuden asumisen äärellä

Vaikka emme tiedä, elämmekö koronan jälkeistä vai epidemioiden keskellä olevaa aikaa, tunne ilmavasta, turvallisesta ja viihtyisästä elinympäristöstä on vahvempi kuin ennen epidemiaa.

Viimeisen kahden vuoden aikana monet suomalaiset ovat löytäneet kotimaansa uudelleen. Kun yhteiskunta on ollut suljettuna ja matkailu minimissään, elämää ja sen laatua on etsitty maaseudulta. Mökkikunnista on tullut yhä useammille työn tekemisen paikkoja, joissa aikaa on ollut mukavaa ja turvallista viettää aiempaa pidempään.

Vaikka etätyösuosituksia on lievennetty, Suomi ei palaa enää entiselleen. Korona-aika on muuttanut erityisesti asiantuntijatyössä toimivien vaatimuksia etätyön jatkosta tavalla, joka on yllättänyt myös työelämän tutkijat.

Hyvin koulutetut osaajat ovat osoittaneet pystyvänsä tehokkaasti toimimaan paikasta riippumatta. He ovat päässeet myös hyödyntämään matkustamisesta, seminaareista ja kokoontumisesta syntyvää aikaa joko itselleen tai työlleen. Mahdollisuus oman ajan ja jopa oman elämän hallintaan on kasvanut.

Itse asiassa ajatukset entisistä työmatkoista alkavat tuntua jo epäekologiselta höynäytykseltä. Samoin kaukomatkat seminaareihin eri puolille maailmaa ovat ilmastonmuutoksen torjumisen suhteen nolompia kuin vielä ennen epidemiaa ajateltiinkaan.

Osa suomalaisista on muuttanut myös pysyvästi maalle. Maaseudun Tulevaisuus on näistä tarinoista viime kuukausina usein kertonut. Monissa pienissä kunnissa onkin päästy iloitsemaan paluumuuttajista ja jopa aivan uusista kuntalaisista.

Erityisen hyvin maalle muutto tuntuu sopivan työelämässä pitkälle ehtineille keski-ikäisille, joiden lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa. Heillä on aikaa ja varaa tehdä ratkaisuja omassa elämässään. Heillä on myös elämänkokemusta erilaisista asuinympäristöistä ja uskallusta valita oman elämäntilanteensa kannalta paras.

Pääkaupunkiseudun huimasti kohonneet asuntojen hinnat ovat alkaneet arveluttaa yhä useampia. Myös veronmaksajat ovat havahtuneet satojen miljoonien eurojen asumistukeen, jolla esimerkiksi Helsingissä asuvia on tuettu. Samalla on tultu välillisesti tukeneeksi myös varakkaita vuokranantajia ja rakennusfirmoja.

Maaseutu ja maakuntakaupungit ovat samalla nousseet metropolin rinnalle asuin- ja yritysympäristöinä. Vastakkainasettelua ei kukaan enää kaipaa ja julkisuudessakin sen aika näyttäisi olevan paljolti ohi.

Osasyynä on varmasti se, että koronavuoden aikana erilaiset elinpiirit ovat tulleet suomalaisille tutummiksi kuin koskaan.Kaikissa niissä on puolensa ja kun ne itse aistii ja ymmärtää, ennakkoluuloilta sulaa pohja pois kuin itsestään.

Usein muutoksia lyhyellä tähtäyksellä liioitellaan ja pitkällä ne arvioidaan liian pieniksi. Näin voi olla nytkin.

Vaikka emme tiedä, elämmekö koronan jälkeistä vai epidemioiden keskellä olevaa aikaa, tunne ilmavasta, turvallisesta ja viihtyisästä elinympäristöstä on vahvempi kuin ennen epidemiaa.

Osa toiminnoista palaa ennalleen varmasti, mutta vasta kymmenen vuoden kuluttua näemme, kuinka monipaikkaiseksi Suomi muuttui.

Suuri osa meistä on joka tapauksessa jo nyt uuden asumisen äärellä. Valintoja tehdään kaiken aikaa.

Suurella osalla suomalaisista on myös aito mahdollisuus asua siellä, missä oikeasti itse haluaa.

Lue lisää

Yrityksillä kisa myös kesätyöntekijöistä

Koronaministerit: Ruokaravintoloille kolme tuntia lisäaikaa, matalan riskin tiloissa voidaan siirtyä täyssulusta lievempiin rajoituksiin

Presidentti Sauli Niinistö jää omaehtoiseen eristykseen – Niinistön tapaamalla Norjan ulkoministerillä korona

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä varmistettu mikron 2 -muunnoksen koronavirustartuntoja