Kolumni

Jos hävittäjäehdokkaat pannaan samaan kasaan ja kääntelipä nippua miten päin vain, aina on F-35 päällimmäisenä

Pekka Ervasti: Juju ei olekaan hinnassa, vaan siinä mitä sillä saa.

Suuryrityksen huippupalkkainen toimari katsoi ällistyneenä käteeni hajonnutta monitoimityökalua.

”Herranjestas, onko sulla varaa käydä ostoksilla halpahallissa?”.

Heti kun Leatherman-kopiota olisi eräreissulla tarvittu, se hajosi päreiksi kesken työsuorituksen.

Ostin, kun halvalla sain.

Tämä olkoon opetuksenna niille, jotka lähiviikkoina valitsevat Suomelle uuden taisteluhävittäjän.

Puhe hinnasta on sikäli jälkijättöistä, että se tiedetään jo: 10 miljardia. Se on ykkönen, jonka perässä on yhdeksän nollaa. Nyt en tarkoita päätöksen tekeviä tahoja vaan euroja.

Juju ei olekaan hinnassa, vaan siinä mitä sillä saa. Hävittäjällä on pitkä laahus muuta roipetta, jota kauppaan liittyy: aseet, softa, koulutus lentäjille ja mekaanikoille, solmioneulat päättäjille ym.

Hyvä olla tässäkin tarkkana, ettei pakettia avatessa käy kuten usein jouluaattona: paristot eivät kuulu hintaan.

Teknisistä ominaisuuksista voidaan kinastella loputtomasti, mutta kalkkiviivoilla kaupan kuitenkin ratkaisee ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Tämän takia kilpailussa eivät ole mukana venäläinen tai kiinalainen hävittäjä, vaikka sielläkin osataan lentäviä tappokoneita valmistaa. Osaa niistäkin on kokeiltu ihan oikeissa taisteluolosuhteissa ja hommansa ovat hoitaneet.

Naton kumppanina sekä Ruotsin ja Yhdysvaltojen liittolaisena Suomen on tietysti valittava hävittäjä, joka pystyy soittamaan osana samaa sotilaallista orkesteria.

Kun Hornetit ostettiin, Suomi sinkosi oikein katapultilla itsensä läntiseen sotilaalliseen leiriin, ellei peräti suoraan Yhdysvaltojen syliin. Sen jälkeen on sotilasyhteistyö koko ajan syventynyt ja amerikkalaisia sotilaista vilissyt suomalaisessakin metsässä ja taivaalla tavan takaa.

Hävittäjäkalustoa uusitaan muuallakin Naton piirissä. Amerikkalainen F-35 -hävittäjä näyttää olevan useimpien valinta. Suomen kilpailussa mukana olevat brittiläinen Eurofighter, ranskalainen Rafale ja jenkkien Superhornet eivät ole uushankintojen kärkimuodostelmassa – ruotsalaisesta Gripenistä puhumattakaan.

F-35 nähdään ehkä tämän hetken moderneimpana hävittäjänä. Se on myös sikakallis – niin tyyris, että jopa joissakin Yhdysvaltojen aselajihaaroissa on nikoteltu hinnan kanssa.

Korroosio-ongelmiakin – maallikon sanoin ruostetta – on kuulemma ilmennyt. Outo pulma härvelissä, jonka pitäisi pelata säällä kuin säällä.

Kaiken kaikkiaan taitaa kuitenkin olla niin, että jos kaikki hävittäjäehdokkaat pannaan samaan nippuun ja kääntelipä kasaa miten päin vain, aina on F-35 päällimmäisenä.

Kirjoittaja on politiikan toimittaja.

Naton kumppanina sekä Ruotsin ja Yhdysvaltojen liittolaisena Suomen on tietysti valittava hävittäjä, joka pystyy soittamaan osana samaa sotilaallista orkesteria.

Lue lisää

Stubb uhriutuu, Väyrynen vie tekijöitä kuin litran mittaa – Politiikka-Suomi -sarjaa vaivaa valuvika

Hirvasporo änkeytyi saunanovesta sisään ja kärppä vohki metsästyssaaliin terassilta: Erämaassa et ole koskaan yksin

Jos kohtaat boomerin, pysy rauhallisena: Pidä molemmat kädet näkyvillä ja vältä äkkinäisiä liikkeitä

Lintujahdissa saa harvoin saalista suoralla hyökkäyksellä – joskus kannattaa koukata