LÖYDÄ EHDOKKAASI: MT:n vaalikoneessa koko maan aluevaaliehdokkaat
Kolumni

Tieto jää paremmin mieleen, kun kuunnellessa pyörittää vaikka sämpylöitä tai kutoo villapaitaa

On harmillista, että koulun käsityötuntien määrä on nykyään niin vähäinen, kirjoittaa Minna Huotilainen kolumnissaan.

Koulun käsityö on muuttunut. Ennen tytöt virkkasivat ja tekivät kirjoneuletta ja pojat veistivät ja sahasivat – halusivatpa tai eivät. Nykyään käsityö on yksi yhtenäinen oppiaine ja tekeillä saattaa olla vaikka legoista rakennettu robotti, jolle koodataan tanssiliikkeitä ja huovutetaan hattu.

Käsillä tekeminen tukee oppimista. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sitä, että aivotutkimusluennolla Helsingin yliopistossa opiskelijat istuvat kaarrokevillapaitojensa kutimet sylissä ja kutovat kuunnellessaan.

Kuulonvaraiseen oppimiseen on hyvä yhdistää jotain toistavaa kehollista tekemistä: joku kutoo, joku kävelee ja joku pyörittää sämpylöitä radion tiedeohjelmaa kuunnellessaan. On tutkimusnäyttöä siitä, että oppiminen ja muisti toimivat silloin paremmin.

Innostus käsillä tekemiseen ei osoita laantumisen merkkejä. Itse virkattu myssy on kova juttu skeittiporukoissa ja kansalaisopistojen puutyökurssit täyttyvät. Halutaan käyttää huippulaatuista kotimaisen lampaan villaa ja suomalaista puuta. Tarvetta käsillä tekemiseen voi aiheuttaa sekin, että moni työ muuttuu yhä enemmän koneilla tehtäväksi. Käsillä tekeminen luo hyvinvointia.

Käsien käyttö liittyy kiertotalouteen. Juppi heitti paidan roskiin, kun nappi irtosi. Z-sukupolvi iloitsee siitä, että osaa paikata vaatteensa, ja paikkaa ne niin näkyvästi, että varmasti jokainen huomaa, että on ihan itse paikattu. Korjaaminen saa näkyä ja siitä ollaan ylpeitä. Osa on mennyt jopa niin pitkälle, että hakee vanhoja neuleita, joista purkaa ja värjää käsitöidensä langat.

Tästä näkökulmasta on tosi harmillista, että koulun käsityötuntien määrä on nykyään niin vähäinen. Voin kuvitella opettajien tuskan. Käsityötekniikoita on valtavasti, eikä pelkkä tekniikkakokeiluiden sarja ole oppiaineen ideana. Innostuminen ja onnistuminen vaatii sinnikästä taidon harjoittelua, ja siihen menee aikaa.

Onneksi on mummot ja vaarit, käsityökerhot ja Martat. Eipä sen parempaa lahjaa lapselle ja nuorelle olekaan, kuin läheinen, joka inspiroi ja neuvoo käsitöiden pariin.

Minna Huotilainen on aivotutkija Helsingin yliopistosta.

Kuulonvaraiseen oppimiseen on hyvä yhdistää jotain toistavaa kehollista tekemistä.

Lue lisää

Media tuli vieraaksi ruokapöytään – nyt muodissa ovat fleksaus, blendaus ja riista

Välillä rassaa, kun näen kaiken silmukoina, sanoo neulomiseen hurahtanut käsityöyrittäjä

Lankapaku tuo ompelutarvikkeet asiakkaan lähelle — Anna Luomajärvi sai äänikirjasta idean pyörillä kulkevasta lankakaupasta

Turvemailta saadaan puuta, vaikka kunnostusojituksia vähennettäisiin