LÖYDÄ EHDOKKAASI: MT:n vaalikoneessa koko maan aluevaaliehdokkaat
Kolumni

Kuka puolustaisi sinua?

Sotilaallisen maanpuolustuksen toteuttamista käytännössä ei kukaan halua. Siihenkin pitää olla kuitenkin valmis, jos kaikki muut keinot on jo käytetty. Todennäköisesti tämä palvelu kelpaa tuolloin myös monille heistä, jotka rauhan aikana eivät haluaisi siihen osallistua.

Sotilaallisen selkkauksen uhka Euroopassa on viime vuosina kasvanut. Samalla uhka on alkanut siirtyä yhä lähemmäs Suomen rajoja. Keskustelua oman itsenäisyytemme turvaamisesta käydään poikkeuksellisen suoraan sekä meillä että länsinaapurissamme Ruotsissa.

Kehityksen taustalla on pääosin Venäjän ulkopolitiikan muutos, jonka alkupiste voidaan ajoittaa vaikkapa Georgian sotaan 2008. Tuolloin Venäjän tukemat separatistijoukot lujittivat asemaansa pienen naapurinsa kustannuksella. Samalla Venäjä onnistui integroimaan sille läheiset kapinalliset maakunnat puolustuksellisesti omaan etupiiriinsä.

Kuusi vuotta myöhemmin Venäjä riisti Ukrainalta Krimin. Samalla sen tukemat separatistijoukot pitävät edelleen hallussaan Itä-Ukrainaa. Rauhanprosessista ja lännen sanktioista huolimatta tilanne ei ole parantunut. Päinvastoin Venäjän joukkojen siirrot Ukrainan rajan tuntumaan huolestuttavat koko maailmaa.

Ukrainassa pelätään Venäjän tukemaa vallankaappausta ja varaudutaan ja uuteen sotilaalliseen hyökkäykseen. Venäjä puolestaan on ilmoittanut, että se vaatii Ukrainaa tukevalta länneltä sitoumuksia siitä, ettei Naton aseistusta sijoiteta lähelle Venäjän rajaa.

Lännessä tämän on koettu vaarantavan Ukrainan itsemääräämisoikeuden. Samalla Venäjän vaatimuksen voi katsoa ulottuvan muihinkin sen rajanaapureihin, myös Suomeen.

Viime vuosien kehitystä vasten katsottuna vakavista sisäisistä ongelmista kärsivän Venäjän kiinnostus korostaa turvallisuusvajettaan omilla rajoilla on huolestuttavaa.

Presidentti Sauli Niinistö on perustellusti pitänyt yllä dialogia Venäjän ja lännen välillä. Myös Suomen valinta turvallisuusjärjestö Etyjin uudeksi puheenjohtajaksi 2025 sopii pienen rajamaan sovittelevaan rooliin oivallisesti.

Aivan varmaa on myös, että seuraavissa presidentinvaaleissamme turvallisuuspolitiikka nousee kärkiteemoiksi. Niinistön seuraajalla on täytettävänään iso tehtävä.

Tuoreimman maanpuolustustahtoa kuvaavan MTS-barometrin mukaan suomalaisten maanpuolustustahto on viime vuosien hiljaisen hiipumisen jälkeen kääntynyt uudelleen nousuun. Suomalaisista 84 prosenttia olisi valmis puolustamaan maataan omien kykyjensä puitteissa, 73 prosenttia kannattaa nykyistä asevelvollisuutta ja 68 prosenttia olisi valmis puolustamaan maata aseellisesti epävarmassa tilanteessa.

Sotilaallisesta uhasta puhuminen on ikävää, mutta myös äärettömän tarpeellista. Tätä palvelua kun ei voi ulkoistaa kenellekään. Siitä ei edes maksamalla selviä. Se vaatii meiltä kaikilta enemmän.

Sotilaallisen maanpuolustuksen toteuttamista käytännössä ei kukaan halua. Siihenkin pitää olla kuitenkin valmis, jos kaikki muut keinot on jo käytetty. Todennäköisesti tämä palvelu kelpaa tuolloin myös monille heistä, jotka rauhan aikana eivät haluaisi siihen osallistua.

Siksi kannattaa nyt hyvän sään aikana ja itsenäisyyspäivän alla kysyä, kuka sinua kriisin uhatessa puolustaa.

Puolustus vaatii valmiutta huomattaviin tekoihin, joihin meidän on kyettävä edelleen itse. Ruotsista tai Natosta voi olla apua, mutta Suomea ne eivät lähtökohtaisesti puolusta.

Lue lisää

Euroopan kasvanut sodanuhka sähköistää sananvaihtoa – USA:n kommentit hämmentävät tilannetta entisestään

Ulko- ja turvallisuusasioissa yhtenäinen ääni on tärkeää

Kun Suomessa kausityövoiman kanssa nykyisin töitä tekevän Eva Babenkon perhe joutui lähtemään Itä-Ukrainasta, muistoksi entisestä kodista jäi vain perheen kissa – "Ymmärrämme mitä Karjalan evakot joutuivat käymään läpi"

Kuusamolainen satelliittimaakotka Klasu ammuttiin Ukrainassa – merikotka Jykä palasi juuri Ruotsista ja sen seuranta jatkuu