Kolumni

Kun kyllästyin ruuanlaittoon, aloin tehdä kilometrisoppaa

Sopassa on tärkeää helppous ja maku - ja ennen kaikkea riittoisuus.

Jatkuva kotonaoloaika on saanut kyllästymään ruuanlaittoon. Alkuun kokkasin innolla, mutta viimeistään ensimmäisen vuoden jälkeen halu heilua hellan ääressä on hiipunut.

Kohta on kaksi vuotta täynnä, ja väliin iskenyt Wolt-vimmakin mennyt ohi. Palasin siis lieden luo ihan itse.

Pelastukseni on helppo soppa. Periaate on aina sama: pieneen vesimäärään kiehumaan perunaviipaleet ja juurespalaset, ja ehkä kyssäkaalia tai kurpitsaa, jos jääkaapista sattuu löytymään. Mukaan kunnolla suolaa ja reilusti mausteita. Lisään myös lusikallisen luuliemijauhetta makua antamaan.

Kasvisten poristessa paistan lihan. Kaverilta sain peuran jauhelihaa, sitä olen monesti jo hyödyntänyt. Kanaa, naudansuikaleita, mitä nyt mieli halajaa. Lihat voi myös kypsentää soppaliemessä keittämällä, mikä yksinkertaistaa kokkausta entisestään. Pavutkin sopivat sekaan mainiosti.

Kun juurekset ovat kypsiä, lisään kattilaan lihat sekä 2 isoa tölkkiä tomaattimurskaa ja tölkin kookosmaitoa tai -kermaa. Kookos on siitä hassu, että alkuun se tuoksuu itseltään, mutta itse sopassa kookoksen makua tai tuoksua ei ole. Se vain tekee keiton rakenteesta täyteläisen ja hyvän. Tomaatti hallitsee makukenttää. Tämä vinkkinä kookoksen karttajille ja heille, jotka eivät voi maitotuotteita ruokiin lisätä.

Talvikausi vaatii lämpöä myös mausteiden suhteen, joten kurkuma, curry, chili ja mustapippuri ovat käytössä. Kaapista löytyy myös kuivattuja yrttejä, joista timjami on ikisuosikkini.

Kilometrisoppa saa porista hiljakseen kannen alla vielä puolisen tuntia ja vetäytyä hellalla syömälämpimäksi.

Kilometrisoppa se on siksi, että keitän sen maanantaina ja syön kilometrikaupalla perjantaihin saakka. Paranee vaan päivien kuluessa, kun maut syvenevät.

Ensi vuonna soppamaraton epäilemättä jatkuu.

Lue lisää

Onneksi on talvi ja ruokaa saa kaupasta

Kun kaikki muu oli kokeiltu, tuttu ruoka-aine tarjosi taianomaisen avun lapsiperheen yleiseen vaivaan

Mealpreppaus pelasti arjen

Mustikoita ei voi syödä koskaan liikaa