LÖYDÄ EHDOKKAASI: MT:n vaalikoneessa koko maan aluevaaliehdokkaat
Kolumni

Näin metsäsi pelastaa Euroopan

Voit myös kuunnella kolumnin Simo Rallin kertomana.

Minun oli pakko lähteä metsään. Halusin mennä katsomaan sitä omaa yksipuolista puupeltoani. Sukset jalkaan ja menoksi. Minun sarkani on viisi kilometriä pitkä, leveyttä on toki vain 50 metriä.

Heti ensimmäisillä metreillä totean, että töitä piisaa. Muutaman vuoden käyttämättä ollut soranottopaikka puskee haapaa, koivua ja männyn tainta niin, ettei meinaa sekaan mahtua. Jos ei kirvestä anna, kasvaa siihen armoton risukko.

Seuraavaksi sauvon kohtaan, jossa tehtiin harvennushakkuu kymmenen vuotta sitten. Silloin kuusimännikkö oli niin tihku, ettei siinä kasvanut mikään. Nyt rungot ovat selvästi suurempia kuin ennen.

Kaikki roskapuut ja sellupuiden oksat ovat lahonneet lannoitteeksi. Kun puut ja kuntta saavat valoa ja on tilaa kasvaa, metsä voi hyvin.

Hiihdän eteenpäin, ihailen parikymppistä kuusimäntykoivikkoa. Itse tein ensiraivuun, siementämällä uudistettuun metsään. Kuusta oli silloin niin tiheään, ettei läpi päässyt. Vänkyräiset koivunvesat tukehduttivat männyntaimia, jotka yrittivät kilpailla elintilasta.

Nyt puut kasvavat terhakkaasti.

Saavun ojan päähän joka kaivettiin viisi vuotta sitten. Tähän kohtaan tehtiin avohakkuu, koska metsän pohja oli niin märkä, ettei siinä kasvanut mikään. Vuosirenkaista nähtiin, etteivät puut olleet kasvaneet kunnolla kolmeenkymmeneen vuoteen.

Hengissä toki olivat. Ojien kaivuun jälkeen kaivuri laikutti maan. Kaikki oksat ja kannot ovat lahopuina paikallaan ja kunttaa on rikottu vain taimien paikan verran. Uudet jalostetut taimet kasvavat komeasti. Männyn vuosikasvu on kuin ketun häntä, pöyhkeä ja komeasti kuurassa.

Minijoulukuuset yrittävät sinnitellä mäntyjen ­seassa. Tähän tulee komea metsä!

Olen nyt hiihtänyt metsässäni vasta viisisataa metriä. En ole vielä puupeltoa nähnyt, en maata, jossa ei olisi sammaleita, marjoja, lahopuita tai puissa naavaa. Elukoiden jälkiä näkyy hangessa ja varoitussirkutukset kajahtavat kun hiihtelen eteenpäin.

Omalta saraltani löytyy monenmoista metsää: suometsää, kalliometsää, vanhaa kuusikkoa, jonka saisi hakata lakiaksi, on metsää, joista voisi ottaa vain isot puut pois.

Omistan siis hyvin hoidettua suomalaista metsää, jota jo isoisät ja -äidit alkoivat hoitaa.

Me metsänomistajat tiedämme metsämme. Ilmaston kannalta on parasta hyvin hoidetut, monipuoliset kasvavat metsät. Jos ja kun metsämme halutaan silti valjastaa vain hiilinieluksi, Suomen ja koko Euroopan metsäerämaaksi, on siitä saatava kunnon hinta.

Nyt ei saa mennä myymään lasihelmillä arvokasta varantoamme. Hiilidioksiditonnin hinta on päästökaupassa jo nyt 80 euroa.

Metsä sitoo sitä keskimäärin 5 tonnia hehtaarilla vuodessa. 30 vuoden suojelu saisi siis maksaa vähintään 20 000 euroa hehtaarilta. Lisäksi pitää korvata puut, joita ei saa suojelun aikana hakata. Se on 15 000 euroa hehtaarilta. Tähän vielä sukupolvien työ, joka luonnollisesti korvataan. Olkoon se vain 5 000 euroa hehtaarilta.

Yhteensä 40 000 euroa hehtaarilta on käypä korvaus siitä, että annamme metsämme taantua koko Euroopan pelastajaksi.

Sopimuskauden jälkeen voidaan hintaa tarkistaa tarvittaessa ylöspäin. Suomessa on metsää noin 26 miljoonaa hehtaaria. Jos siitä suojellaan 30 prosenttia eli 8 miljoonaa hehtaaria, maksaa se vain 320 miljardia euroa.

EU:ssa on 502 422 614 ihmistä. Eihän se tee kuin noin 636 euroa pekkaa päälle, noin 21 euroa vuodessa. Elämästä edullinen hinta.

Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.

Lue lisää

Ei mitään tavallisia Virtasia – Ukevirtasten käsissä ukulele soi iloa

Maallemuutto muutti perheen ruokavalionkin – "aloin nähdä eläimet syötävinä"

Meistä tuli kesäksi hampunviljelijöitä – ei se niin helppoa ollutkaan

Hillitön elämä soi ukuleleorkesterin riemua Leppävirran kirkossa