LÖYDÄ EHDOKKAASI: MT:n vaalikoneessa koko maan aluevaaliehdokkaat
Kolumni

Meistä tuli kesäksi hampunviljelijöitä – ei se niin helppoa ollutkaan

Elokuvaa varten viljellyn öljyhampun sato jäi nihkeäksi. Arvostus viljelijöitä kohtaan nousi uudelle tasolle, kun sää teki tepposet, kirjoittaa Olga Temonen Kantrin kolumnissaan.

Mieheni tuotantoyhtiö kuvasi viime kesänä elokuvan, jonka perustarina on siinä, että maanviljelijät alkavat rahapulassaan kasvattaa takapellollaan kannabista.

Elokuvan tyylilaji on komedia. Komediassahan voi tunnetusti tapahtua mitä tahansa, ei oikeastaan ole aihetta tai osa-aluetta, mitä ei komediassa voisi käsitellä.

Elokuva ei ole mikään kannanotto kiisteltyyn kannabisaiheeseen, mikä on ollut joidenkin ihmisten vaikea käsittää.

Hurjimmat paikallishuhut ovat jopa povanneet Iitistä (kotikuntamme, missä kyseinen elokuva kuvattiin) uutta huumebisneksen keskittymää, joka pian kuhisee epäilyttäviä huumeidenkäyttäjiä.

Kyseinen logiikka menee minulta ainakin ohi. Eli jos jossain kuvataan sotaelokuvaa, tuleeko saman ajatuksen mukaan sille seudulle pian sen jälkeen sota ja kaiken maailman sotilaita alkaa pyöriä kylillä?

Tuskin alkaa, niin kun ei hamppuveikkojakaan, ainakaan yhtään entistä enempää.

Tämän kyseisen projektin myötä meistä tuli yhdeksi kesäksi öljyhampun viljelijöitä. Ei se niin helppoa ollutkaan. Hankittiin siemenet, vuokrattiin juuri täydellisen elokuvalliselta näyttävä pelto metsän keskeltä, palkattiin miehet hommiin ja jäätiin odottelemaan.

Siemeniä oli sen verran, että varalta istutettiin myös toinen pelto ihan toiselle puolelle Iittiä. Kuulemma ei tarvitse lannoittaa eikä ruiskuttaa, odotellaan vaan ja loppukesällä pitäisi olla yli metristä tavaraa pellossa valmiina kuvauksiin.

Suora leikkaus kahden kuukauden päähän. Koko meidän kuvausryhmämme kävelee helteessä vetisellä pellolla ja keräilee sieltä täältä vastaniitettyjä hamppukasveja. Jokainen pieni ja hikinen hampunvarsi kerätään ja punotaan isojen heinäpaalien väleihin.

Sato jäi todella nihkeäksi ja kuvaan tarvittavat pyöröpaalit niitettiin reunamaiden heinistä ja sekaan saatiin ne muutamat hamput mitä kasvoi siellä täällä, rikkaruohojen seassa.

Kuiva kesä yllätti elokuvaviljelijät. Onneksi toinen pelto oli otollisemmassa paikassa, sieltä saatiin hienot kuvat ja niiton jälkeen näyttävämmät hamppupaalit.

Elokuvan taikaa ei häirinnyt edes se, että paalit todella olivat läpimärkiä ja ne haisivat kolmantena kuvauspäivänä jo aika lailla. Lisättiin mukaan repliikki: "Laitetaan kuivuriin."

Ja taas mentiin.

Oikeassa elämässä se ei mene ihan niin. Tuukka sanoi heti projektin jälkeen, että jos meidän hommamme on epävakaata, että ei tiedä ymmärtääkö ihmiset ideaa ja löytääkö ihmiset elokuvateattereihin oikeaan aikaan, niin ei se ole helppoa viljelijöilläkään.

Siinä työssä kun on aina yksi todella iso tekijä, mihin ei voi vaikuttaa: sää. Eli arvostus viljelijöitä kohtaan nousi ihan uudelle tasolle.

Ja siitä hampusta vielä: Kaverillani on hamppubisnes, jossa hän jalostaa erilaisia tuotteita, muun muassa rakennusmateriaaleja ja eläinten kuivikkeita kuituhampusta. Hänen bisneksensä on pyörinyt jo vuosia, mutta sitä hankaloittavat uskomattoman sitkeät epäluulot kuituhamppua kohtaan.

Eli jos kuulette sanan hamppu, älkää menkö siihen halpaan, että heti ollaan huumebisneksessä. Avoimin mielin, tytöt ja pojat!

Mutta ollaan siellä jääriä toisessakin ääripäässä. Elokuvan trailerin ilmestyttyä alkoi pro-kannabispiireissä hymähtely.

Luuleeko tuo ohjaaja, että tuo öljyhamppu tuossa kuvassa menee muka läpi oikeana kannabiksena? Siis apua, sitäkö täällä olisi pitänyt vielä kasvattaa?

Kyllähän sitä yritetään viihdetaiteen eteen kaikkemme antaa. Mutta jos nyt kuitenkin katsotaan vähän läpi sormien ja sovitaan, että kyllä ne läpi menevät, siinä missä litimärät heinä-hamppupaalitkin.

Olga perheineen asuu maatilalla Iitissä.

Lue lisää

Ei mitään tavallisia Virtasia – Ukevirtasten käsissä ukulele soi iloa

Maallemuutto muutti perheen ruokavalionkin – "aloin nähdä eläimet syötävinä"

Näin metsäsi pelastaa Euroopan

Hillitön elämä soi ukuleleorkesterin riemua Leppävirran kirkossa