Kolumni

Saksan sikamahti lepää tukien varassa

Saksalainen erikoisuus on myös ympäristötukien ohjaaminen lihatalouteen.

Liha-alalla hämmästellään Saksan huimaa kansainvälistä hintakilpailukykyä.

Selittävä sormi osoittaa usein teurastuksessa ja lihanleikkuussa käytettävän halvan ulkomaisen työvoiman suuntaan.

Todellisuudessa Saksa on toteuttanut viime vuosina elintarviketuotannossa laajaan suunnitelman, joka noudattelee vientiorientoituneen maan yleistä talouspolitiikkaa. Oman erikoisuutensa Saksan liha­strategiaan ovat tuoneet – ja tuovat yhä – erityisen luovalla tavalla käytetyt julkiset subventiot.

Saksa on sianlihantuotannossaan yli 120 prosenttisesti omavarainen. Lihatalous muuttui Saksassa suuren mittaluokan vientiteolliseksi toiminnaksi vuonna 2005 tapahtuneen hallituksen vaihdon jälkeen. Valtaan astui liittokansleri Angela Merkelin (CDU) ensimmäinen koalitio. Maatalousministerin tehtäviin siirtyi maatalousvaltaisen Baijerin ja sen isäntä­puolueen CSU:n vahva mies Horst Seehofer.

Hän saattoi alulle Saksan lihantuotannon teollistamisen. Seehofer kirjoitti henkilö­kohtaisia kirjeitä sikatilallisille ja houkutteli heitä investoimaan suurtuotantoon lupaamalla mittavia subventioita. Niinpä Seehoferin tuki­politiikan parhaimpina aikoina 2005–2011 olivat aina 50 prosenttiin nousevat sikatilojen investointituet aivan tavallisia.

Edelleen vuonna 2017 esimerkiksi Saksin osavaltiossa suursikaloiden investointituet voivat nousta 40 prosenttiin. Saksassa ohjataan entisen DDR:n alueille sekä liittovaltion, että osavaltioiden kautta työpaikkojen luomiseen tarkoitettuja tukirahoja. Niistä osa päätyy lihatalouden laajennushankkeisiin. Saksassa on parhaillaan suunnittelun alla yli 700 000 uutta lihasian kasvatuspaikkaa.

Saksalainen erikoisuus on myös ympäristötukien ohjaaminen lihatalouteen. Samaan aikaan Seehoferin tukiohjelman kanssa vilkastui uusiutuvien energiamuotojen tukeminen.

Nimellisesti valtio aloitti sikatiloilla uusiutuvan biokaasun energiasubventoinnit. Käytännössä julkiset varat valuivat lihatalouden hyväksi.

EU:n maatalouden perus­budjetti tulee seuraavan rahoitus­kehyksen aikana alenemaan edelleen. Niinpä Saksa ryhtyi jo vuosi sitten soveltamaan maatalouden investointeihin Euroopan Investointipankin (EIP) alaista COSME-ohjelmaa.

Ohjelmalla ei alun perin ole sen kummempaa tekemistä maatalouden kanssa. COSME on yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva EU:n ohjelma. Sen talousarvio on 2,3 miljardia euroa.

Saksalaiset ovat olleet edellä­kävijöitä uusien rahoitus­järjestelmien käyttöön­otossa ja luoneet pankeille ja rahoittajille takausjärjestelmän, jolla on voitu rahoittaa maatalouden investointeja.

Saksalainen luova tuki­politiikka ohjaa mittavia EU:n tukia suursikaloille myös niiden oman rehuntuotannon kautta. Saksan jättisuurista sikakasvattamoista jopa puolet saa viljelypinta-alojen mukaan määräytyvää suoraa EU-tukea.

Subventiot on kohdistettu esimerkiksi tilan yhteydessä tapahtuvalle rehumaissin viljelylle. Tuen suuruus on 300 euroa viljeltyä hehtaaria kohden. Mittakaavat ovat niin suuria, että tilakohtaiset suorat tuet nousevat 300 000–500 000 euroon sikatilaa kohden.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Afrikkalainen sikarutto on raivonnut maailman suurimassa sianlihan tuottajamaassa vuoden – "Tauti on levinnyt Kiinassa kulovalkean tavoin ja Kiinan sikatalous on polvillaan"

Euroopan talousveturi hyytyy

Viljelijä tyrmää puheet sikatalouden noususuhdanteesta: "Kotieläintilojen huono kannattavuus näkyy jo elämänlaadussa"