Kolumni

Tuntematon presidentti

Jos kansa haluaa keskustelua arvoista, sitä on äänestäjille tarjottava.

Presidentinvaalin äänestys on käynnissä, mutta minkälaista presidenttiä kansa uskoo nyt valitsevansa? Todennäköisesti sellaista, jota ei ole olemassakaan.

Maaseudun Tulevaisuus kysyi suomalaisilta, minkälaisia ominaisuuksia he ehdokkaissa pitävät tärkeinä. Tulos oli kiintoisa (MT 17.1.). Arvojohtajuus, terrorismin torjunta ja EU-suhteet nousivat esille.

Leimallisesti edellä mainitut ominaisuudet eivät kuulu presidentille. Terrorismin torjunta ja EU-suhteet ovat paljolti hallituksen asioita. Arvojohtamista on vaikea määritellä. Myös ehdokkaille itselleen tämä kansan toive on vaikea kysymys. Erityisesti tilanteessa, jossa moniarvoisesta yhteiskunnasta pitäisi pystyä keräämään mahdollisimman laajalti kannatusta.

Kansaa kannattaa kuitenkin kuunnella. Jos kansa halua keskustelua arvoista, sitä kannattaa tarjota.

Nykyinen presidentti Sauli Niinistö on toimikaudellaan korostanut kohtuullisuutta. Vaikka presidentin mahdollisuudet puuttua vaikkapa Portugalin veroetuihin ovat olemattomat, Niinistö tuomitsi tämän keinottelun selkein sanoin. Sillä oli vaikutusta. Verokikkailun hohto hiipui ja lainsäätäjäkin puuttui peliin.

Kun Niinistön ennakkosuosikin asema on edelleen vahva, mahdollisuudet arvokeskustelun mukanaan tuomaan lisäkannatukseen ovat muilla. Osin tätä on jo nähty.

Vasemmistoliiton Merja Kyllönen puhuu rauhan puolesta, vastustaa Natoa ja korostaa ilmastonmuutoksen haittoja. Heikko kohta Kyllösellä on Venäjä, jonka luomaa turvallisuusuhkaa hän vähättelee. 

Vasemmistoliiton edeltäjän SKDL:n ja Neuvostoliiton läheisyys oli loogista, mutta nykyisen Venäjän ja vasemmistoliiton yhteys on monille mysteeri. Yhteiskunnan arvoissa se ei voi olla.

Keskustan Matti Vanhanen on ansiokkaasti ottanut esille globaalit ympäristökysymykset. Muutenkin Vanhanen on terhentänyt otettaan. SDP:n Tuula Haatainen on nostanut esille eurooppalaista arvomaailmaa. Demarien kenttäväki kaivannee kotoisampia aiheita.

Perussuomalaisten Laura Huhtasaari saattaa vieläkin yllättää. Maahanmuuton vastustaminen ja Suomen edun korostaminen vetoavat osaan äänestäjistä. Erityisesti jos he katsovat, että Suomen eliitti ei ole heitä tähän asti kuullut.

RKP:n Nils Torvalds on korostanut samoja ilmiöitä. Hän on muistuttanut, että maahanmuuttoon liittyy myös ongelmia, ja korostanut, että syrjäseuduillakin asuvia pitää kuunnella.

Kansanliikkeen Paavo Väyrynen on samoilla apajilla. Hänelle Suomen etu on elämä ilman tiivistyvää EU:ta. Viestissä piilee pieni yllätyspotentiaali.

Vihreiden Pekka Haaviston ympäristöarvoja ja avointa yhteiskuntaa korostava kampanja on ollut linjakas. Kuuden vuoden takainen säihke sitä kuitenkin uupuu.

Vaikka vaalipäivään on aikaa, lopputulos näyttää selvältä. Muiden ehdokkaiden on ylitettävä itsensä, jotta toinen kierros toteutuisi. Vanhasen ja Väyrysen kilpaan liittyy oma kiinnostuksensa. Samoin Huhtasaaren populismin kannatukseen.

Nato-jäsenyys ei MT:n kyselyssä kansaa juuri kiinnostanut. Se on silti tärkeä, koska Ruotsi pohtii omaa ratkaisuaan. Nato-ratkaisussa presidentin valta on keskeinen. Tässä asiassa presidentti ei saa olla kansalle tuntematon.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Presidentti Sauli Niinistö ehdottaa Iltalehdessä: Velallinen voisi jäädä vuokralle taantuvalla paikkakunnalla olevaan asuntoon – omistussuhde järjesteltäisiin uudelleen

Puhemies Matti Vanhanen kertoo sydänleikkauksen sujuneen hyvin

Komission käänsi kelkkansa kevytautoasiassa