Kolumni

Pussitee tehdään jämistä

Stiina Hovi
Kolumni 17.02.2018

Laadukkaankin teen voi helposti pilata kiehuvalla vedellä.

Onko käsityksesi teehetkestä se, että sinkoat kahvimukiin teepussin ja kaadat kiehuvaa vettä päälle? Unohdat kymmeneksi minuutiksi, ja peität kitkerän maun parilla sokeripalalla ja lorauksella maitoa? Mietipä uudelleen.

Omat silmäni avasi teekaupan teekoulutus. Kolmen tunnin aikana maistelimme ja haistelimme eri teelaatuja ja opimme, miten teetä kasvatetaan, poimitaan, käsitellään ja lajitellaan.

Ennen kaikkea: miten tee pitää valmistaa, jotta kunkin teelaadun hienot maut pääsevät parhaiten oikeuksiinsa.

Lähes kaikki teelehdet poimitaan käsin. Erilainen jälkikäsittely saa aikaan valkoisen, vihreän, keltaisen ja mustan teen lukuisine versioineen. Teepensaan kasvupaikka ja sääolot vaikuttavat laatuun. Kallein tee kasvaa yli kilometrin korkeudessa vuorilla.

On kardinaalimunaus kaataa herkkien lehtien päälle kiehuvaa vettä. Se kitkeröittää laadukkaankin teen. 80–90 astetta on useimmille teelaaduille sopiva.

Teen makuvivahteet ovat kuulemma monipuolisemmat kuin viineissä: hedelmäisyyttä, ruohoisuutta, kukkaisuutta. Kalliissa Pu-erh-teessä voi havaita jopa lantamaisia häivähdyksiä. Se vaatii totuttelua.

Kun makunystyrät heräävät, ne alkavat maistaa vivahteita. Ja maku voi olla täysin erilainen kuin tuoksu!

Suomalaisten suosima pussitee on muuten teetehtaan roskia: teepölyä, joka siivilöidään laadukkaampaa irtoteetä tehtäessä jämäsaaviin. Teebisneksessä mikään ei mene hukkaan.

Nautinnollisia teehetkiä!