Kolumni

Pädökset, nuo maaseudun mcgyvereiden ihmeviritelmät

Olga Temonen
Kolumni 14.03.2018

Usein pädös on vain sallittu tapa siirtää oikeaa työtä eteenpäin ja antaa tekijälleen lisäaikaa sen todellisen ongelman ratkaisemiseen.

Olen katsonut Selviytyjät-ohjelmaa. Samaan aikaan kun talvi on ollut jäätävän kylmä, katsomme kuinka pääkaupunkiseutulaiset julkkikset riutuvat eksoottisella paratiisirannalla pelaten leikkimielisiä kilpailuja heikkoina, syötyään viikkokaudet pelkkää riisiä.

Ohjelmassa tutuista kasvoista kuoriutuu toisenlaisia, kiinnostavan tavallisia ja yllättävän näppäriä. Ihminen on aika hyvä keksimään kaikenlaista ja osaa tehdä käsillään asioita, etenkin kun on pakko.

Eräs opettajani käytti kerran jostain muistaakseni jonkun näytelmän lavasteisiin tekemästäni virityksestä termiä ”pädös”. Hän oli puolestaan kuullut sen ystävältään.

Määritelmä perustuu siihen, että on tietty ihmistyyppi (johon siis itsekin kuulun), joka tekee nopeasti ja McGyver-tyyppisesti kaikenlaisia käytännön viritelmiä helpottamaan arkea. Nämä ”it” ovat myös jonkinlaisia joka paikan pätijöitä, joten niinpä nämä viritelmät kulkevat nimikkeellä pädökset.

Selviytyjät-ohjelmassa pädökset ovat paikallaan, mutta niin ne ovat myös iittiläisen harrastemaatilan pihapiirissäkin. Kiinnitin tänään huomiotani pädöksiin, joita sekä minä että mieheni Tuukka olemme vuosien aikana tänne aidosti tarpeen synnyttämänä viritelleet.

Talossa pönttöuunin turvallisuus taataan metallisella henkarilla. Ei putoa kekäleet lattialle ja ihan hyvin voi jättää uunin yläkertaan lämpenemään ilman, että tarvitsee koko ajan jännittää.

Tallissa rikkoutuneet ämpärit leikataan mataliksi ­ruokakupeiksi ja pienet kanisterit kaurakauhoiksi.

Talon sääntö on, että paalinarun (ainakin näkyvän) käyttö pädöksissä on kiellettyä (joku raja, estetiikan vuoksi), mutta sen sijaan vaikkapa rikkoutunut hevosen loimi on arvotavaraa. Siitä leikataan joka ikinen solki, ­pikalukko ja remmi talteen, eihän sitä koskaan tiedä mihin taas tarvitsee.

Tallin ylisen ovi on jo kiinni vanhan toppaloimen vyöllä ja pikalukolla.

Hevosenkenkä taas käy melkein kaikkeen: Naulakoksi, kiilaksi heiluvan väliseinän alle, sidoslevyksi rakentelussa ja alasimen kautta vaikka kulmaraudaksi.

Uskollinen piha-automme Hilux sai jossain tiukassa mutkassa viime kesänä osumaa toiseen oveensa. Ovi ei mene enää kiinni, paitsi että meneepäs sittenkin! – sisäpuolelta perinteisellä mustekalalla ja ulkopuolella komeilee isännän oveen poraama lukkosalpa.

Pakkanen lisää luonnollisesti virittelyn tarvetta. Tallin oven sisäpuolella roikkuu vanhat viltit, oviin ilmestyy kuminauhoja, että ne sulkeutuvat koirien jäljiltä.

Pihalammessa on veden liikettä yllä pitävä ropeli, jottei vesi jäädy ja siitä saa helpommin hevosille vettä, ja eläinten pakkas-juomakuppiviritelmät – palstatila ei riitä niiden avaamiseen tässä.

Usein pädös on vain sallittu tapa siirtää oikeaa työtä eteenpäin ja onnistuessaan se näin antaa tekijälleen lisäaikaa sen todellisen ongelman ratkaisemiseen.

Muutama vuosi sitten auraaja linkosi pihan ja ulkosaunan ovesta meni muutama ikkunaruutu rikki. Keskellä talvea meillä on jääkylmä saunan pukuhuone ja minä kinuan päästä saunaan.

Mitä tekee isäntä? Nappaa vanhan ison puukarmisen ikkunaruudun ja ruuvaa sen sellaisenaan koko saunanoven ikkunaruudukon päälle. On toiminut, jo muutaman vuoden ajan.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT