Kolumni

Oodi keväälle

Sari Hyvärinen
Kolumni 16.04.2018

Turpoavat silmut kertovat, että leikkuiden aika on tältä keväältä ohi ja pian hiirenkorvat ilahduttavat muualla kuin papereiden kulmissa.

Mustarastaat aloittavat kauniin laulunsa jo ennen auringonnousua. Hedelmällisen maan tuoksu tulvii roudan hellittäessä hitaasti hyiset kouransa. Aurinko lämmittää kehoa ja sielua.

On vaikea malttaa koneen ääressä, kun ikkunasta paistaa aurinko. Pihalla risusavotassa on kerrassaan ilo huhkia vesurilla. Turpoavat silmut kertovat, että leikkuiden aika on tältä keväältä ohi ja pian hiirenkorvat ilahduttavat muualla kuin papereiden kulmissa.

Ihmisen ikiaikainen suhde luontoon korostuu keväällä. Askeleen tahti muuttuu kevyemmäksi ja nopeammaksi. Hymy valaisee kasvot yhä useammin, aivan kuin aurinko.

Elämän tahti muuttuu hengissä pysymisestä kukoistukseksi. Urbaaneissa betoni- ja lasilähiöissäkin leskenlehti löytää joutomaata tienpientareelta ja voikukka tunkeutuu asfaltin halkeamista. Mutta astupa metsään ja aistien ilotulitus alkaa.

Pehmeä karike jalan alla, lintujen huumaava konsertti, heräävän metsän tuhannet tuoksut. Tämä auvo kotiovesta ulos astuessa on maanpäällinen taivas. Auringon oksien välistä siivilöityvä valo tuo energiaa varvuille ja sammalille, jotka ovat paljastuneet pieniksi kristalleiksi kutistuneiden lumimassojen alta.

Ryhtini suoristuu, kun niskaa ei enää tarvitse kyyriä talven viimaa vastaan. Hengitykseni kulkee vuolaana kurottautuessani aistimaan kaikki kevään merkit. Eino Leinon sanoin avaan syömeni selälleen ja annan päivän paistaa. Elämänvoima virtaa minussa vahvasti.

Tahdon todellakin kylpeä joka veen ja joka marjan maistaa. Kevät, kiitos että olet taas täällä!

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT