Kolumni

Kuuntele kolumni Simo Rallin kertomana: Tilinteon hetki

Simo Eemil Ralli
Kolumni 16.05.2018

"Rahan teko viljanviljelyssä, se on siistiä hommaa!"

On tullut aika hoitaa kasvinviljelystä vuoden tili. Ei, ei se ole millään tavalla sidoksissa maan muokkaamiseen, lannoittamiseen, kylvämiseen tai niittämiseen, jos niin luulit.

Minä keitin ensimmäisenä hyvät perkolaattorikahvit, puin pyhäpuvun päälle, laitoin nappaskengät jalkaan ja lukulasit nenän noukalle. Sitten istuuduin työhuoneen kirjoituspöydän ääreen, laskin kahvikuppini sen nahkakannelle, pläräsin Maaseudun Tulevaisuuden tukiohjeistuksen ja avasin Maaseutuviraston Vipu-palvelu sovelluksen läppäriltäni. Rahan teko viljanviljelyssä, se on siistiä hommaa!

Jotta saan tuon rahan tililleni, pääsen ensin kääntämään multaa, tasoittamaan sitä parikin kertaa, kylvämään sertifioidulla siemenellä, lannoittamaan sitä venäläisellä valkokuulaalla rakeella.

Pääsen ajamaan yöllä useammankin kerran rikkatorjuntaa, laon estoa ja tautiaineita. Saan jännittää kesää, tulooko hallaa? Kesätulvia? Ja yleensä sitä, tuleeko se kesä ja riittääkö lämpösummat kasvien kehittymiseen.

Kun kaikki käy hyvin, pääsen veheriääsellä Faarillani keräämään runsasta satoa, ajelemaan isoilla kukkurakuormilla sitä kuivaajalle, kuivaamaan ja puhdistamaan sen lämpöisiksi, tuoksuviksi, kullankeltaisiksi, miljardeiksi jyviksi.

”Arvokas” tavara säilötään kuivaajan siiloihin. Sieltä se kuljetetaan tehtaalle talven aikana. Luonnollisesti minä maksan rahdin, ettei se vain maksaisi ruuantekijälle liikaa.

Jyvätili jysähtää pankkiin ja tekee mieli laskea paljonko sain, kun tein hommat kunnolla.

Jaaha, sain tänäkin vuonna olla talkoissa meidän kaikkien leivänpurijoiden hyväksi. No jos ensi vuonna sitten paremmalla tuurilla?

Meillä viljelijöillä on aina ääretön usko asioiden muuttumiseen ja tulevaisuuteen. Siksi mikään ei muutukaan.

Katsoin kirjanpitojani kymmenen vuoden ajalta ja vain yhtenä vuonna, vuonna 2008, sain maanviljelystyölle, sille oikealle viljelytyölle, hyvän palkkion. Silloin mallasohrasta tuli käteen 247 euroa tonnilta. Kuminasta tuli kelpo sato ja kätöseen euron kilo. Sain työlleni palkan!

Jo seuraavana vuonna keskusliikkeet ottivat omansa ja kustannusten hinta pompsahti ja viljan hinta romahti niin, ettei sen jälkeen palkkaa ole tullut.

Eli palatkaamme kiltisti siihen tukien hakemiseen ja varsinaiseen rahan tekoon...

Vipu on nyt auki, kainalot kostuvat ja kylmät hikipisarat tulevat kasvoille. Kartat aukeavat: otanko vanhat täytökset ja viljelen samat lajit kuin viime vuonna? Jos näin teen, vuoden tilin tekemiseen menee kolme minuuttia.

Viljelyteknisesti minun pitäisi kyllä jättää kolmasosa kesannolle, hävittäisin pellolta sitä riivaavan juolavehnän ja kylväisin syksyllä ruista.

Ai kesantoa saa olla vain 25 prosenttia, mitäs keksin lopulle 8 prosentille? Haluaisin koko pellon rukiille enkä vain osaa siitä? Perhana, eihän tämä vain kuulu uuteen ekologiseen alaan? Huh, se ei koskekaan minua. Kuinkas kasvipeitteisyys?

Olisi pakko saada joka killinki täältä, jotta voi viljellä ensi vuonnakin ilmaista ruokaa porukalle.

Jos laittaisin viherlannoitusnurmea? Viimeinen kylvöpäivä 30.6 Jos kylvät syyskasveja, voit hävittää kasvuston 15.7. Tässähän se on!

Tuet on nyt maksimoitu, voi kun osaisi minimoida kylvöjen kulut. Se ei vain onnistu: komiaa, hyvin kasvavaa viljavainiota on vain niin perkuleen mukavaa kattella!

Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-­yhtyeen kitaristi.