Kolumni

Loma-auvo jakoon useampaan erään

Sari Hyvärinen
Kolumni 11.06.2018

Tylsistyneen lapsen marinaa ei kestä määräänsä pidempään

Suvivirret on laulettu ja koululaisten hartaasti odottama kesäloma koittanut. Vapautta ja auvoa kaksi ja puoli kuukautta! Tätä hehkutusta kestää pari päivää. Sitten onkin jo tylsää, jos ei ole tiedossa muuta.

Syksyllä nelos- ja kuutosluokkalaisen äitinä osasin konkarimaisesti ennakoida tämän. Vaikka tylsistyminen onkin hyväksi luovuudelle, ei sitä marinaa kukaan määräänsä enempää jaksa kuunnella.

Koululaiseni osallistuvat monelle leirille, joista riittää elämyksiä ja puhetta seuraavaan kevääseen asti. Muitakin kesänviettosuunnitelmia on koottu keittiön liitutaululle. Mitä unelmakohteita kolutaan tänä kesänä, mitkä jätetään tuleville vuosille? Projektijohtamisen ja tiiminvetämisen taidot ovat näissä neuvotteluissa tarpeen.

Koululaisten kesälomien ajankohdan siirtämissuunnitelmat kiinnostavat. Suomen suven paras kesähelle voi koittaa touko- tai syyskuussa eikä säätä voi käyttää perusteluna, toisin kuin ulkomaisia turisteja ja saatavilla olevaa kesätyövoimaa.

Pimeyden ja kylmyyden nuuduttamia koululaisia ajatellen paras vaihtoehto olisi kuitenkin keskustelun unohtunut sivujuonne: kesälomaa lyhennettäisiin ja lisättäisiin lukuvuoden keskellä olevien lomien pituutta. Jopa jaettaisiin kouluvuosi kolmeen tai neljään lyhyempään lukukauteen, joita pidemmät lomat erottaisivat.

Työn ja levon tasaisempi jakautuminen olisi hyväksi. Lomaodotukset eivät kulminoituisi yhteen, pitkään lomaan. Sopiva määrä aikataulutettua ja aikatauluttamatonta aikaa, ympärivuotisesti. Sepä olisi aitoa auvoa.