Kolumni

Tervetuloa maalle!

Lea Sairanen
Kolumni 22.06.2018

Mikä olisi vastuullisempaa kuin matkailla Suomessa ja siten vahvistaa oman maan elinvoimaisuutta, niin kaupungeissa kuin maaseudulla.

Maaseudun vetovoima on vahvassa kasvussa, mutta miten osaamme kääntää sen työpaikoiksi, palveluiksi ja hyvinvoinniksi?

Mielestäni vastaus on jotain, mitä ei voi ostaa, siirtää tai lainata. Se on suomalainen, puhdas luonto ja ­hiljaisuus.

Pienen seutukaupungin, Imatran, tyttönä ensi kosketukseni maaseutuun oli mamman ja papan koti Haapsii, eli äitini kotitalo Ruokolahdella.

Tilan pellot olivat paketissa ja navetta tyhjänä. Elettiin 70-lukua. Isän siskon luona Anttolassa navetassa oli lehmiä ,ja joka kerta kun Vieno-tädille lähdettiin, laitoin jo kotona navettavaatteet päälle, sillä menin aina suoraan navettaan.

Ja haaveilin löytäväni isännän maalta.

Löytyihän se isäntä maalta, 2000-luvun alussa Punkaharjulta. Vuosikymmenten kulussa maaseutu oli kuitenkin muuttunut merkittävästi. Ei ollut emännän paikkaa tarjolla, sillä pientila ei antanut enää edes isännälle leipää.

Mieheni yrittäjätulon perustana on ollut jo yli 20 vuoden ajan hirsirakentaminen. Maatalous on sivuelinkeino. Niinpä maalle muuttaminen ei tarkoittanutkaan enää maataloustyötä, vaan maalla asumista.

Maaseudusta ja sen kylistä on tullut tavallaan lähiöitä, joista lähdetään vieraalle töihin.

Maaseudun vetovoima on kuitenkin kasvussa. On ihana huomata, että maaseudulle muuttaa lapsiperheitä, eläköityneitä paluumuuttajia, etätyötä tekeviä ja yrittäjiä. Vaikuttaa siltä, että kylät vilkastuvat!

Maalla on puhdas ilma ja oma rauha. Toisaalta matkat ovat pitempiä niin kauppaan, kirjastoon kuin kouluunkin.

Tiivistäisinkö oman kokemukseni: asun kaukana palveluista, mutta lähellä sielunmaisemaani. Oma auto pitää olla, sillä viikon ainoaa palvelulinjan kyytiä odotellessa voi aika käydä pitkäksi.

Mikä mietityttää maallemuuttajaa? Kyllä se on palvelut: missä on lähin koulu, millainen matka on kauppaan ja töihin ja mistä saa tarvittaessa terveyspalveluita?

Pahinta, mitä kunnat voivat tehdä maallemuuton estämiseksi, on jatkuva politikointi koulujen ja muiden palveluiden lakkauttamisesta sekä kaavoituksen kankeus vapaa-ajan asuntojen muuttamisessa vakituisiksi asunnoiksi.

En usko, että koulu, jossa opettaja opettaa samanaikaisesti kolmea eri ikäluokkaa yhden oppitunnin aikana, on tänä päivänä paras paikka käydä koulua. En usko, että kaupungeilla ja kunnilla on resursseja panostaa kaikkeen.

Uskon kuitenkin siihen, että jos kunta panostaa koulukyyteihin, niin hieman pitempikään koulumatka ei ole ongelma, jos se sujuu jouhevasti, ilman turhia kiemuroita ja koukeroita.

Kiemuroita ja koukeroita on jokainen saanut kuluneena keväänä kokea alemman tieverkoston teitä ajellessa. Kevät on paljastanut taas karmean selvästi teiden rappeutumisen, määrärahojen puuttuessa.

Maaseudun pitää olla saavutettavissa. Maaseudun tieverkoston kunto on teollisuuden näkökulmasta elintärkeä, jotta maa- ja metsätilojen tuotteet pääsevät tehtaisiin jatkojalostukseen. Myös maaseutuhotelleihin, maatilamajoituksiin ja elämyskohteisiin pitää päästä kulkemaan.

Maalla asuville tiestön kunto on elämän ja kuoleman kysymys, ihan konkreettisesti. Teiden huonon kunnon vuoksi voi joskus ambulanssi tai paloauto päästä paikalle liian myöhään. Tiestö kaipaa rutkasti rahaa, ei enää vain ymmärrystä ja puheita!

Suomessa suuri osa palveluista on sähköisiä. On toki hyvä, ettei tarvitse ajaa pitkiä matkoja virastoasioiden tai koulutuksen perässä. On paljon mukavampaa syksyllä osallistua vaikka marttojen verkkoluennolle riistaherkuista kuin ajaa kymmeniä kilometrejä saman tiedon saadakseen.

Tosin sähköiset palvelut tarvitsevat tietenkin toimivan tietoverkon.

Mikä sitten saa minutkin, entisen kaupunkilaisen, asumaan maalla, pimeästä talvesta toiseen?

Juuri se pimeä talvi. Vuodenajat näkyvät ja kuuluvat vielä maaseudulla: keväällä kuikan huuto järvellä, kesällä tuulen humina pihametsikössä, syksyllä luonnon runsaat antimet metsästä: sienet, marjat ja raitis ilma, ja talvella tähtitaivas, jota voisi tuijotella illasta toiseen.

Ja hiljaisuus, joka on suuri lahja nykyisessä melusaasteen sotkemassa kaupunkiympäristössä elävälle.

Jokaisen pitäisi rohkeasti kokeilla, mitä on yöpyä maaseudulla. Kuulla, kun pienikin rasahdus kuulostaa isolta ääneltä… kunnes ajan kuluessa tuulen pudottaman oksan kopsahdus katolle ei enää säpsäytä. Nauttia luonnosta ja huomata, että ei olekaan hullumpi ajatus lähteä metsäkävelylle kuntosalille ryntäämisen sijaan.

Maaseudun elinvoima on siirtynyt monin paikoin maataloudesta matkailuun. Maaseutu, joka oli vielä sukupolvi sitten lähes jokaiselle lapselle tuttu isovanhempien tai muiden sukulaisten kautta, alkaa olla suomalaisillekin eksotiikkaa ja ihmetystä.

Jos suomalaiselle ihastelun aihe on elävä lehmä laitumella, kansainväliselle matkailijalle voi hiljaisuus tai pakkanen olla ikimuistoinen asia. Mikä on meille arkea, voi olla toiselle juhlaa.

Matkailu oheispalveluineen lisää elinvoimaa maaseudulla. Lomakausi on alkanut, joten onko lomamatkan kohde jo selvillä?

Mikä olisi vastuullisempaa kuin matkailla Suomessa ja siten vahvistaa oman maan elinvoimaisuutta, niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Ja muistaa nauttia joka hetki suomalaisesta luonnosta, kaikkina vuodenaikoina, kaikissa keleissä.

Tervetuloa maalle!

Kirjoittaja on Hotelli Punkaharjun asiakkuuspäällikkö ja oli Marttaliiton puheenjohtaja 2012–4/2018

Aiheeseen liittyvät artikkelit