Kolumni

­Tamperelainen asiakas­palveluelämys

Aapo Laakso
Kolumni 10.07.2018

”Eisevväliä”, vastaa asiakas.

Viime vuosisadan aikana muuttoliikkeet ovat pyöritelleet suomalaisia maankolkasta toiseen ennennäkemättömällä tavalla. Siksi lähes jokaisen juuret ovat muualla kuin siinä, missä nykyään sattuu seisomaan.

Toiselta puolelta ylivakaa sukuni löysi myllerrysten keskeltä sijansa kuitenkin poikkeuksellisen hyvin. Viidennen polven tamperelaisena olen tottunut siihen, että lähes kaikki muut ovat kotikaupungissani enemmän tai vähemmän junantuomia.

Sukurasitteiden oikeuttamana kokemusasiantuntijana haluaisin esitellä erään paikallisen mikrokulttuurin muodon, tamperelaisen asiakaspalvelun.

Vaikka paikallinen palvelukulttuuri on alati kehittyvien raide­yhteyksien myötä vesittymässä, voi aitoja kokemuksia yhä löytää erityisesti erikoistavarakaupan ja palvelutiskien ääreltä.

Tapahtumien kulku noudattaa seuraavaa kaavaa:

1) Asiakas menee kauppaan ostamaan esimerkiksi hehku­lamppuja. ”Morjesta”, hän ilmoittaa ovella. Tiskin takana seisova myyjä ei reagoi mitenkään. ”No morjesta”, myyjä tokaisee nostamatta katsettaan, kun muualta tullut ei enää edes odottaisi vastausta.

2) ”Tarttis hehkulamppuja”, sanoo asiakas. ”Jaa”, kuuluu vastaus. ”Tiäkkö semmosta kynttilämmallista, piäntä kantaa”, asiakas jatkaa. ”Joo ommeillä niitä ollu”, myöntää myyjä.

3) Myyjä menee takahuoneeseen ja tulee kahden lampun kanssa. ”Onko nää ny nelkytävattisia kirkkaalla lasilla?”, asia­kas varmistaa. ”No onnää”, vastaa myyjä. ”Tarvis kyä neljä”, toteaa asiakas.

4) Myyjä käy taas takahuoneessa ja laskee tiskille loput samasta kymmenen lampun laatikosta, josta äsken kävi hakemassa kaksi.

5) ”Mitä sää haluat näistä?”, asiakas kysyy. Myyjä paukuttaa neljän lampun hinnan kassakoneeseen: ”Anny vaikka vitone. Tarttekko pussia?” ”Eisevväliä”, vastaa asiakas.

6) Myyjä seuraa katseella, onko pussille tarvetta vai ei. Asiakas ei tiedä itsekään ja päätyy sullomaan lamput ahtaisiin takintaskuihin. ”Mää tuun hakee lisää sittenku on taas tarvis. Meirän kattoruunu on hirvee syämään näitä... Nonni morjes”, sanoo asiakas. ”Sommoro”, myyjä vastaa. Asiakas poistuu liikkeestä ja myyjä jää tiskin taa jatkamaan askareitaan, jotka palvelutilanne keskeytti. Molemmat ovat tyytyväisiä.