Kolumni

Kesäleiri osaksi jokaisen lapsen kouluvuotta, kiitos!

Kaupunkilaislapsi tuli eläinleiriltä.

”Kanoille syötetään kauraa, kalkkia ja rehua. Lehmille annetaan ruskeita nappuloita ja jauhoja. Sioille voi syöttää melkein mitä vain eli tähteitä. Hevosille haettiin heinää aika kaukaa, ja kyllä tuli hiki, kun poneillekin piti hakea. Kanat munivat joka päivä, saatiin kerätä munat. Kalkkunalla oli isommat.”

Lapsi tiesi myös, ettei makkaraa päästy paistamaan metsään, koska oli metsäpalovaroitus ja että sikojen kanssa pitää olla tarkkana, koska afrikkalainen sikarutto on vakava vaara.

Jaa-a. Yksitoistavuotiaalla riitti taukoamatta juttua koko mökkimatkalle. Oli ollut ilmeisen hyvä leiri, ja nyt vietettiin laadukasta äiti–lapsi -aikaa.

Kuulosti, että lapsi oli imenyt yhdessä viikossa monen vuoden kouluopit. Mietin, että olisipa hienoa, kun mukula palaisi koulustakin yhtä innokkaana ja uutta oppia pursuen. Tai ei ehkä joka päivä, rajansa se on vanhemmankin vastaanottokyvyllä.

Mutta koska viitosluokkalaisen opinhalu on näin valtava, jotenkin sitä pitäisi hyödyntää.

Teenkin ehdotuksen: kesäleiri pakolliseksi jokaiselle koululaiselle ja osaksi opetussuunnitelmaa. Lapsi saa valita aiheen itse. Kouluvuosi voi pidentyä viikon verran joko alku- tai loppukesästä, mutta ei haittaa, vanhemmillahan on muutenkin vaikeaa saada koko kesän hoito järjestettyä.

Perustelut: kaikilla perheillä ei ole varaa maksullisiin leireihin eivätkä kaikki vanhemmat jaksa puuhata rahaa leirikouluihin. Joten yhteiskunta tarjotkoon tämän lystin.

Leirit maksavat aivan varmasti itsensä takaisin, sillä tulevien aikuisten tuottavuus kasvaa. Leirit jos mitkä tukevat soveltavaa oppimista, luovuutta, itsenäisyyttä ja sosiaalisuutta, kun osallistujia tulisi eri paikkakunnilta. Varhaista verkostoitumista ja lasten oma kiky.

Ja bonuksena: saadaan eloa maaseudulle, sillä siellä ne leirit usein ovat.

Lapset ovat vieraantuneita luonnosta, ruuantuotannosta ja kollega muistutti, että myös metsästä. Ihmiset haluavat suojella metsiä, mutta ihailevat kauniita, ilmavia ja suora­mäntyisiä mustikkametsiä. Harva kuitenkaan ymmärtää, että juuri jälkimmäinen syntyi moottorisahan ja moton avulla.

Halukkaita maaseudun lapsia voisi puolestaan kyyditä leireille kaupunkiympäristöön.

Saatte ihan vapaasti ideoida leirien aiheita, miettiä opettajien roolia, valittaa rahanpuutteesta, muistutella muista hankaluuksista ja ampua mahdottoman ajatuksen alas. Mutta joku ehkä näkee siinä myös mahdollisuuksia?

Eikä se alussa mainitun lapsen leireily eläinleiriin jäänyt. Hän kävi alkukesästä myös tiedeleirillä, jossa tehtiin kokeita, tutkittiin ilmiöitä ja saatiin niille selityksiä.

Tällä viikolla on vuorossa metsästysleiri. Tyttö halusi sinne ihan itse. Vaikka hytty­set ja muut öttiäiset kuuluvat luokkaan ”iiik!”, hän oli jo etukäteen niin täpinöissään oman ruokansa metsästyksestä, että minua alkoi oikein pelottaa, mitä tästä vielä seuraa. Alanko minäkin loukuttaa ja nylkeä näätiä? Jahdata peurapaistia, väijyä sorsia, näperrellä katiskoja tai viettää yöni järvellä atrain kädessä?

Tai ehkä saan kipinän hankkia metsästyskorttini kylkeen myös aseluvan ja pyssyn? Luvassa voi olla lisää hyvää laatuaikaa.

Leiriltä tuli eilen viesti: ”Opettaja kehui, että mulla on melkein yhtä hyvä asento kuin Kaisa Mäkäräisellä!”

Niinpä.

Lue lisää

Kesäyliopiston luontoleirillä opitaan tieteen perusasioista

Länsi-Savo: Susi hyökkäsi koiran kimppuun nuorten metsästysleirillä Puumalassa

Korona levisi rajusti Yhdysvalloissa pidetyllä kesäleirillä – lähes puolet leiriläisistä sai tartunnan

Kesäleirejä peruuntuu, mutta osa metsätysleireistä pidetään