Kolumni

Satarosenttisesti eteläpohojalaanen

Anni-Sofia Hoppi: Perimätiedon mukaan suonissani virtaa pisara tataariverta.

"Kaikki nurmolaaset tuntoo toisensa", olen kuullut joskus sanottavan.

En voi lähteä kiistämään sanontaa. Kuinka ollakaan, viime viikon Juurilla-kolumnin kirjoittanut nurmolainen oli minulle luonnollisesti tuttu jo ennen MT:n toimitukseen päätymistä.

Vaikka eteläpohjalaiset viihtyvät yleensä hyvin omiensa parissa ja pakkaavat myös pariutumaan oman maakunnan sisällä, voi sukutaulukosta löytyä yllättäviäkin juuria.

Omat juureni kuuluvat näin: Nurmo, Seinäjoki, Nurmo, Isokyrö, Peräseinäjoki, Nurmo.

Melkein kuin lukisi 70-luvun presidentinvaalien äänestystulosta.

Perimätiedon mukaan suonissani virtaa kuitenkin myös pisara tataariverta. Syynä tähän ovat isoisäni isokyröläiset juuret ja alueella vuonna 1714 käyty kuuluisa Napuen taistelu.

Vaikka Venäjä löi tuolloin suomalaisten joukot, ovat kyröläiset onnistuneet niittämään nimelle uudenlaista mainetta.

Kyrö Distilleryn ruispohjainen Napue Gin on äänestetty pohjalaiseen tapaan vaatimattomasti maailman parhaaksi giniksi muutama vuosi sitten.

Kun elää ensimmäiset 20 vuotta pohjalaisten keskellä, on muutto Helsinkiin opiskelujen perässä ainutlaatuinen kokemus.

"Sulla on jääny juluppi auki", totesin joskus opiskelukaverille.

Aluksi yhteisymmärrystä ei meinannut syntyä, mutta pienen käsillä viittomisen jälkeen tilanne saatiin korjattua.

Jatkossa muistin käyttää julpin tilalla sanaa sepalus kotiseutuni ulkopuolella.

Opiskelukavereideni ansiosta opin myös hieman hallitsemaan äänenkäyttöäni. Sukuvikana kun pakkaa olemaan naapuriin asti kantautuva ääni.

Kova ääni tai ei, juuristaan kannattaa ja pitää aina olla ylpeä.

On kuitenkin myös rikkaus päästä kuulemaan erilaisia murteita ja tutustumaan muihin maakuntiin.

Vaikka Kari Haapala laulaa kappaleessaan Seikkailusankari Nurmosta "Oonhan minä nähäny maailmaa - Rooros, Töysä ja Alavus", uskoisin muutamankin nurmolaisen käyneen jo Euroopan ulkopuolella.

Lue lisää

Pullapitko voisi olla ratkaisu erilaisten ihmisten kohtaamiseen ja sellainen odottaa monen eteläpohjalaisen kaapissa

Kun on kotoisin vähän kaikkialta, niin joka paikassa voi olla kuin kotonaan

Mummi kertoo, että jonkun lapsista piti aina mennä äidin kanssa lypsylle ja tönäistä tämä hereille, kun hän nukahti kesken vetojen

Ei heilu puukko minun lanteilla