Kolumni

Kuuntele kolumni Simo Rallin kertomana: Teho-Tellun viemää

Simo Eemil Ralli
Kolumni 15.08.2018

Sähköautohan keksittiin jo sata vuotta sitten. Silloin vaan ei ilmastonmuutoksesta tiedetty mitään ja polttomoottori- ja öljyteollisuus voittivat polttoainekisan. Autoilu oli ja on edelleen niiden hallussa.

En tiedä, saiko vuosisadan kuumin kesä pääni sähköistymään ja piuhani kuumenemaan, vai jäikö idea kytemään jo keväästä, kun kirjoitin sähköautoilusta, kuinka se voisi olla oiva kulkemismuoto periferiassa. Olin jäänyt myös sätkien koukkuun saatuani koeajaa moista sähköhärveliä.

Toden totta, vanha huijarivolkkari tuntui antiikkiselta nokivasaralta, kun oli päässyt ”kaasuttelemaan” äänettömällä patterikoslalla, joka eteni liukkaasti kuin saippua sormien välistä. Olin myyty ja ihmeissäni, mahtava kulkupeli!

Silloin päätin, etten puolivuosisataisen eloni kunniaksi ostakaan moottoripyörää, en vaihda emäntää nuorempaan, enkä ota korvista tai tatuointia. Minä ostan itselleni sähköauton!

Valtion teknologian tutkimuskeskus ja Tampereen yliopisto ovat tutkineet sähköautoilua. Heidän tutkimuksensa mukaan autoilu sähköllä, verrattuna bensa- ja dieselautoihin, tulee ajan kanssa edullisimmaksi liikkumismuodoksi. Hankintahinta on korkeampi, mutta liikkumisen kulut ovat huomattavasti pienemmät.

Eli, jos haluat kiertää siististi veroja ympäristöä huomioiden, osta kondensaattorikiesi! Dieselin pelkät verokulut kymmenessä vuodessa, parinkymmenen tuhannen ­kilometrin vuosittaisella ajomäärällä olivat 17 000 euroa, bensamoottorin 14 000 ja sähköpirssin 4 000. Lisäksi säästyy itse polttoaineessa, öljykuluissa ja huolloissa.

Tämä kaikki, jos sähköpirssi vain käy ja kukkuu luvatun määrän. Ainakin vielä takuuajat ovat pitkät ja usko akkujen ja sähkömoottorien kestoon kova. Aika näyttää kuinka käy.

Harvoin mikään autoilu herättää niin paljon tunteita kuin ajelu kilowattiratilla. Jotkut pitävät sitä foliohattuhörhöilynä ja rikkaiden huvina. Jotkut taas suurin piirtein palvovat Elon Muskia, Teslan perustajaa ja sähköautoilun uudelleen henkiin herättäjää.

Sähköautohan keksittiin jo sata vuotta sitten. Silloin vaan ei ilmastonmuutoksesta tiedetty mitään ja polttomoottori- ja öljyteollisuus voittivat polttoainekisan. Autoilu oli ja on edelleen niiden hallussa. Onneksemme siirtymä sähköön tulee olemaan vääjäämätön. Niin ainakin uskon.

Tähän asti kunnolliset akkupirssit täällä Suomessa ovat olleet järjettömän hintaisia tai niiden antamat matkakilometrit ovat olleet liian vähäisiä.

Nyt ovat ensimmäiset menopelit Euroopassa vaihtoiässä, ja käytettynä tehotelluja saa Saksasta ja Hollannista jo kohtuuhintaan. Suurin piirtein samalla hinnalla kuin Helsingin Jätkäsaaresta voisi ostaa pelkän parkkipaikan. Sinne siis!

Löytyihän se oma kiesi hollantilaiselta webbisivustolta. Takuuta vielä jäljellä, hinta järkevällä tasolla, joten ei muuta kuin klikkaus ostosta ja autoa hakemaan.

Lento puukenkämaahan ja autolla Saksan, Tanskan, ja Ruotsin kautta kotiin. 2031 kilometriä ajoin ja polttoainekulut olivat nolla euroa. Pirssi kertoi, koska pitää olla laturin nokassa.

Pysähdyksiä tuli 200–300 kilometrin välein. Kun samalla piti kahvi- tai ruokapaussia, akku latautui seuraavaa etappia varten.

Kotona auto ladataan yösähköllä ja on ”tankki” täynnä joka aamu. Vajaan neljän sadan kilometrin varaus maksaa noin 6 euroa. Ei paha!

Tällä hetkellä kaikki näyttää hyvältä. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, siitä ei vielä tiedä, maanviljelijänä minulla on kuitenkin luonnostaan kova usko ja odotus.

Kerron lisää, kunhan kilometrejä kertyy. Onko tästä tasavirtaroottorista riisselimersun manttelinperijäksi?

Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.