Kolumni

Kuuntele kolumni Olgan kertomana! – Pyörällä päästään

Olga Temonen
Kolumni 20.08.2018

Kannattaa juhlistaa alkavaa syksyä uusilla pyörälenkkireiteillä tai taittamalla lähikauppareissu auton sijaan pyörällä.

Olemme asuneet täällä Iitin Sääskjärvellä jo 13 vuotta. Ja vaikka kylä ja seutu on tavallaan jo aika tuttu, on tämä kesä tuonut siihen uuden näkökulman.

Olemme nimittäin keksineet alkaa pyöräillä iltaisin lähiseuduilla, ihan vain urheilu- ja fiilistelypohjalta. Näin kotiseutuun on saanut paljon enemmän otetta.

Tässä maaseutuasumisessa on nimittäin se vika, että ihan joka paikkaan on mentävä omalla autolla. Kyllähän tuosta postilaatikolta muutama bussi ohi menee päivässä, mutta eipä niissä montaa kyytiläistä ole.

Sillä autolla huristellessa katse on oikeaoppisesti tiessä, joten aika vähän siinä todella ehtii mitään näkemään. Kaiken lisäksi täällä tulee ajettua aina samoja reittejä (kun niitä teitä ylipäätään on aika vähän) ja homma arkistuu.

Lisäksi, äkkiseltään ajateltuna, tuolla pellon reunoilla ei ole paljoa katseltavaakaan.

Mutta toista se on kaupungissa. Kun ensin olet etsinyt parkkipaikkaa kymmeniä minuutteja ja jonotellut joka ikisissä liikennevaloissa, sitä on nekin kulmakunnat tulleet hyvinkin tutuiksi.

Kulkureitit tuppaavat myös vaihtumaan, koska aina on joku tietyö tai ihan vaan liian kova ruuhka, joka kannattaa kiertää.

Ja ihan joka kauppareissua ei kaupungissa todellakaan kannata tehdä autolla, joten siellä tulee käveltyä tai mentyä julkisilla niin paljon, että pian sitä huomaa tuntevansa kotikulmansa todella hyvin.

Minun nykyisten kotikulmieni peltomaisemat olivat siis lenkkipolkuja ja ratsastusreittejä lukuun ottamatta melkoisen tuntemattomia ennen tätä kesää.

Nyt kun on noussut kesäiltoina pyörän selkään ja ajellut läpi kauniita maisemia, on hämmästynyt. Miten paljon rakennuksia tai jopa kokonaisia maatiloja, mitä en ole koskaan edes huomannut!

Mielettömiä tiloja istutuksineen, elämää, keskeneräisiä projekteja, maataloustöitä, koiria haukkumassa talojen pihoilla ja iloisia naapureita istumassa terasseillaan iltaa ja tervehtimässä ohikulkijoita.

Siinä se postiivisin ero: ihmiskontaktit. Vaikka kaupungissa ihmisiä piisaa, he ovat todella vain ovat ohikulkijoita.

Täällä kylänraitilla pyöräilevä perhe on tapaus ja kyllähän siinä jäädään hetkeksi haastamaan. Lapset etenkin ovat ihan innoissaan.

Tarakallani matkustava 5-vuotias Torsti haluaisi ajaa joka pihaan tutustumaan ja minä olen jo vähän joutunut jarruttelemaan, että ihan joka paikkaan ei voida ajella hengaamaan, vaikka kuinka kiinnostaisi.

Mutta silti: pakko kehottaa kaikkia liikkeelle. Kannattaa juhlistaa alkavaa syksyä uusilla lenkkireiteillä tai taittamalla lähikauppareissu auton sijaan pyörällä.

Sillä vaikka siellä peltojen reunoilla ei mitään kaupungin hulinaa olekaan, jotenkin se lähiseutuun lähemmin tutustuminen kuitenkin laajentaa omaa elinpiiriä. Kun seudun yksityiskohdat käyvät tutummaksi, se myös jollain tavalla kiinnittää itseään niihin kulmiin.

Kyllä me kaikki tarvitsemme omat ”hoodit”. Ettei kotiseutu ole oman pihan lisäksi vain lupiineja ja horsmia tienvarressa, jonka päässä on se S-Market.

Sillä saattaa hyvin olla, että siinä välissä on paljon muuta. Elävää elämää ja kuka ties vaikka uusia tuttavuuksia.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT