Kolumni

Kuuntele kolumni Olgan kertomana:Some tsemppaa

Olga Temonen
Kolumni 12.09.2018

Kaikki tiedämme sen tunteen, kun joku kaveri postaa ihanan kuvan valoisasta, kodikkaasta ja vastasiivotusta kodistaan, miten se oma pirtti näyttää saman tien läävältä.

Nykyään on muotia taivastella sosiaalisen median haittoja. Yksi yleisimmistä paheksunnan aiheista on sosiaalisen median vääristynyt todellisuus ja mitä se tekee meille ihmisille.

Kaikki tiedämme sen tunteen, kun joku kaveri postaa ihanan kuvan valoisasta, kodikkaasta ja vastasiivotusta kodistaan, miten se oma pirtti näyttää saman tien läävältä. Ystävämme syövät hyvin, matkustavat upeisiin paikkoihin, harrastavat villejä aktiviteetteja ja aikaa jää vielä chillailuun mökin tai lomapaikan terassilla auringonlaskua katsellen.

Totta, se ei ole koko totuus ystäviemme arjesta, mutta mitäs sitten? Turmeleeko tämä ilmiö todella meidät? Kaikkihan me jo se tiedetään, sen verran moneen kertaan aihe on medioissa läpijauhettu.

Asian tiedostamisesta huolimatta sama leikki jatkuu. Otamme uudet kauniit kuvat tai kerromme, kuinka talutimme eksyneen mummon tien yli. Tykkäyksiä tulee ja kaikki on hyvin.

Niin kauan kun osaamme suodattaa somen kuvavirtaa, se tuskin on vahingollista kenellekään. Enkä totta puhuen edes halua nähdä kaikkien kavereitteni koko elämää, ilman minkäänlaista suodatinta.

Ja niin sen kuuluukin mennä, sillä onhan ihmiskunta kautta aikain halunnut näyttää kodistaan ja elämästään ulkopuolisille tavallisesta arjesta kohotetumman kuvan.

Talon väki on siis siivonnut, pukenut parempaa päälle ja leiponut herkut pöytään ennen vieraiden tuloa. Eikä kukaan vieraista ajattele, että tässä talossa sitä sitten on aina leikkokukat pöydässä ja jestas, täällä myös syödään kahvin kanssa lusikkaleipiä joka ikinen päivä!

Minä olen opetellut ottamaan somesta myös hyödyt irti, nimittäin itseni tsemppaamiseen.

Tänään havahduin viikonlopun lötköimpänä hetkenä, aamutallin ja aamupalan jälkeen siihen, että ulkona on kaunis ilma, mutta koko perheemme löhöilee sisällä, kuka mitäkin ruutua tuijotellen. Omasta ruudustani törmäsin ystävieni sienikuviin ja reippaisiin patikointikuviin ja minua alkoi oikein hävettää.

Niinpä jo puolen tunnin kuluttua koko perheemme tarpoo metsässä peräkkäin, sienikorit kädessä. Metsästä löytyi paljon sieniä, lapset eivät juurikaan kitisseet, syötiin eväätkin ja oli tosi kivaa. Tilanne, mikä syntyi kavereiden innoittamana oli lämmin ja aito.

Jostain syystä jätin tällä kertaa sienipäivityksen tekemättä.

Some on parhaimmillaan myös vertaistukemisessa. Kun näkee muiden maatiloja asustavien ihmisten, vaikka ihan vain puolituttujen esittelevän miljoona vuotta sitten oikeasti muodissa olleita navetta-asujaan, paalinaruviritelmiään tai hevostarhojen kuralätäköitä, tulee niiden myötäelämisestä hyvä fiilis.

Olemme samassa veneessä, tai tarkemmin sanottuna kumisaappaat kiinni kuravellissä ja tästä arjesta on palmunaluskuvat todella kaukana.

Ja silti samalla, vaikka naurattaa, jokainen tietää, että on siellä pihassa kuiviakin kohtia ja kaikesta huolimatta siellä arkirealistisen kuvan takana koetaan myös hyviä hetkiä: Syysaurinko paistaa, kumisaapas irtoaa savesta ennemmin tai myöhemmin ja kohta tulee pikkupakkaset, kura-aika helpottaa ja kaikki taas hetken vähän helpompaa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit