Kolumni

Paimentolaisista jihadisteja

Tuulikki Viilo: En tiedä nälästä juuri mitään. Onneksi.

En onneksi tiedä, miltä oikea nälkä tuntuu.

Yksi yhdeksästä kuitenkin tietää. Nälkäisten määrä kasvaa, niin absurdilta kuin se kuulostaakin.

Iso osa Suomen kehitysavusta viedään maailmalle Maailman ruokajärjestö WFP:n kautta.

Kun sisällissota syttyy tai kuivuus kärventää sadon, ruoka-apu pelastaa henkiä. WFP tekee kriisialueilla korvaamattoman tärkeää työtä.

Maaseudun elinvoima kehitysmaissa jää kuitenkin helposti paitsioon, kun puhutaan ruokakriiseistä.

Ongelma ei ole se, etteikö ruokaa tuotettaisi maailmassa tarpeeksi. Pikemminkin ongelma on se, että sitä tuotetaan liikaa – ja etenkin liian halvalla.

Länsimaat syytävät rahaa ruoka-apuun oikealla kädellä, samalla kun vasen työntää kehittyviin maihin halpaa ylijäämää, joka romuttaa paikallisten edellytyksiä tuottaa ruokaa kannattavasti.

Tällä hetkellä ylituotannosta kärsivästä EU:sta Länsi-Afrikkaan virtaava maitojauhe sekoittaa paikallisia maitomarkkinoita.

Burkina Fason pienmeijereiden järjestön puheenjohtaja Adama Ibrahim Diallo varoitti EU:ta maitojauheen halpatuonnin haitoista. "Paimentolaisten pojista tulee jihadisteja – ei vakaumuksesta, vaan siksi, ettei töitä ole."

Suuri osa afrikkalaisista on pienviljelijöitä. Osattomuus maaseudulla on konfliktien polttoainetta: Kun töitä ei ole, halpakin ruoka on liian kallista.

Kuten WFP:n pääjohtaja David Beasley sanoi, nälkä ei myöskään kiinnosta riittävästi. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on iso ja kiiltävä hopealusikka, jonka ympärillä median harakkalauma hyppii. Jemenin kriisiä koleraepidemioineen nimitetään myös unohdetuksi konfliktiksi.

WFP:täkin on aiemmin kritisoitu paikallisten viljelijöiden toimeentulon horjuttamisesta tuontiruualla.  Beasley kuitenkin korosti, että järjestö hankkii ruokaansa paikallisesti.

Syitä kriiseihin on monia. Olen kuitenkin huolestunut siitä, ettei maailman suurimman humanitaarisen avun järjestön johtaja pystynyt kommentoimaan ruuan halpatuontiin liittyvää kysymystä. Sen sijaan hän esitteli isojen lannoite- ja torjunta-ainefirmojen kanssa toteutettavia hankkeita.

Syy voi olla myös kysymyksen poliittisuudessa: avustusjärjestön johtajan on kuljettava varpaillaan.

Suurin osa länsimaista tukee maatalouttaan, mutta Afrikassa sellainen on vielä harvinaista. Talousveturi Kiina tukee tuotantoaan suhteessa jopa jo enemmän kuin EU.

Afrikassa Malawia pidetään esimerkillisenä maatalouden tukijana, mutta maan tuki on lannoitetukea. Keinolannoitteisiin kohdennettu tuki syö pohjan esimerkiksi typensitojakasvien, lannan ja virtsan lannoitekäytöltä.

Tukikaan ei auta, jos satamiin saapuu laivalasteittain vielä halvempia elintarvikkeita.

Tässäkin ongelmassa paras esimerkki löytyy takapihalta: Suomi tukee maatalouttaan vahvasti. Olemme vauras maa, jonka talous on kasvussa.

Silti monet viljelijät kamppailevat olemassaolostaan, koska eivät pysty kilpailemaan halvempien tuotantokustannusten maiden kanssa. Tuottajahintojen siedettävän alarajan alta limbotaan selkä maata hipoen.

Jos jopa meidän maataloutemme on markkinoiden myllerryksessä vaakalaudalla, miten käy tuettoman paimentolaiskansan?

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kestävä, terveellinen ja omavarainen ruokaratkaisu

HS: Ruokakriisit uhkaavat maailmalla

Ruuan laatu esiin myös kaupan hyllyssä