Kolumni

Kuuntele kolumni Rallin kertomana: Työuusjako

Simo Eemil Ralli
Kolumni 14.11.2018

"Suomessa ajetaan työn perässä naapurikuntaan, vaikka samaa työtä olisi tarjolla omallakin paikkakunnalla. Samoja ammatteja on jokaisella kyläraitilla, ne ovat vain jakautuneet vuosien kuluessa väärin, työpaikat ovat kuin liian pienet peltotilkut."

Kirjoitin muutama vuosi sitten tarinan peltojen uudelleen jaosta, tilusjärjestelystä. Tilusjärjestelyssä laitetaan palkatun viranomaisen toimesta kylän pienet peltohanttaleet nippuun ja jaetaan sitten omistajilleen parempina, isoina lohkoina läheltä kantatilaa.

Kaikki ymmärtävät, että suuremmat ja lähempänä olevat peltolohkot ovat enemmän kuin järkeviä, silti paikkakunnalle tupsahtava tilusjärjestely saa kylän sekaisin pidemmäksikin aikaa. Nyt kun vuosien kuluessa suurimmat tsunamit ovat tasaantuneet ja uudet pellot viljelyksessä olleet, ei varmasti kukaan kaipaa entisiin maatilkkuihin, pitkin ja poikin peltoteitä.

Välillä pitää tehdä rajuja ja kalliitakin ratkaisuja, että saadaan luontoa, eloa ja taloutta parannettua.

Mennä viikolla setäni kanssa saunottiin ja tilusjaon kommervenkkejä muisteltiin, siinä lonkeron aukaisun ja tuhannen sanan lomassa, hän tokaisi: "Eiköhän nuo maakuntien työpaikatkin pitäisi saada tilusjärjestelyn piiriin."

Katseeni nousi sauna-apatiasta kohti korkeuksia ja rykäisin. "Aivan loistava idea!"

Niin, olen jo kauan ihmetellyt aamuliikennettä maanteillä. Maaseudulla ajetaan kymmeniä, jotkut jopa toistasataa kilometriä töihin joka ikinen aamu. Metallimiehet kinnaavat metallipajoihin, sairaanhoitajat sairaaloihin, opettajat kouluihin, myyjät kauppoihin.

Autot tupruttavat menemään ristiin rastiin maakuntaa. Eilalla on opettajan paikka Kauhajoella, hän kulkee sinne Isojoelta. Oskari taasen sai paikan Isojoelta, käy siellä Kauhajoelta. Mitäs helvetin järkeä tässä on?

Suomessa ajetaan työn perässä naapurikuntaan, vaikka samaa työtä olisi tarjolla omallakin paikkakunnalla. Samoja ammatteja on jokaisella kyläraitilla, ne ovat vain jakautuneet vuosien kuluessa väärin, työpaikat ovat kuin liian pienet peltotilkut. Niitä on hamstrattu kun töitä on tarvittu, eikä ole ollut väliä vaikka vähän kauempana ovatkin.

Eihän tuossa ole mitään järkeä kansalaisten ajella pitkin maakuntia samoja töitä tekemässä!

Nyt vain pitää tehdä jotakin, aivan jo vain älyttömän autoilun hillitsemiseksi, työmatkojen järkeistämiseksi ja siksi, että kaikki voisivat elää paikkakunnalla, josta ovat talonsa ostaneet ja mihin ovat perheineen kiintyneet. Siksi ehdotankin valtakunnallista työpaikkojen tilusjärjestelyä – työuusjakoa!

Työuusjaossa laitetaan paikkakunnan työpaikat listalle ja kirjataan mistä päin kyseisten töiden työntekijät tulevat. Jokainen kunta lähettää listan uudelle valtion virastolle, valtakunnalliselle Työmittarilaitokselle.

Työmittari syöttää tiedot tietokoneelle, joka laskee jokaiselle työntekijälle lähimmän omaa alaa vastaavan työpaikan. Työuusjakoon joutuu jokainen työntekijä ja työnantaja. Se joka ei uusjakoon suostu, oli se sitten työnantaja tai tekijä, joutuu maksamaan sanktiota, noin 10 prosenttia palkasta kymmenen vuoden ajan Työmittarilaitokselle, joka tilittää sen valtion työllistämistoimikassaansa.

Sovitaan, että suuri siirto tapahtuu 1. tammikuuta 2020. Kerran se vain kirpaasoo, kylät ovat hetken sekaisin, tsunamit vellovat hiekkateillä, naapurit voivat olla puhumatta hetken, uudet työkaverit kummallisia, mutta vuosien jälkeen ei kukaan enää palaisi tuntien ajeluihin pitkin pimeitä maanteitä.

Perheillä olisi enemmän aikaa toisilleen, onnellisuus lisääntyisi, maailma pelastuisi osaltaan ja kaikki olisivat ikionnellisia lähityöpaikkojen ylpeitä työtekijöitä.

Happy End!

Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja ­Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT