Kolumni

Ruokakeskustelu kaipaa enemmän iloa ja älyä

Ruoka edistää terveyttä ja hyvinvointia, se lohduttaa ja yhdistää, sillä voi ottaa kantaa ja sen avulla voimme torjua ilmastonmuutosta.

Ruuasta ei ehkä koskaan ole puhuttu niin paljon ja moniäänisesti kuin tällä hetkellä. Kuvia, puhetta ja tekstiä ruuasta tulvii tajuntaamme televisiosta, somekanavista, internetsivuilta, suoramarkkinointimainoksista, paikallislehdistä, kaikkialta.

On ruokalehteä, tv-ohjelmaa, blogeja, keittokirjoja, ravitsemusoppaita, alkuperämerkintöjä, ruokakursseja. Pidän siitä, että ruuasta puhutaan paljon.

Yhteen asiaan haluaisin kehitystä: ruokakeskusteluun lisää myönteisyyttä ja kannustavaa otetta! Ryppyotsaisuus vaivaa julkista keskustelua ja suhtaudumme ruokaan vakavasti. Vakavasti otamme ainakin omat lukkiutuneet uskomuksemme ruuasta.

Pahimmillaan ryppyotsaisuus saa meidät kaivautumaan omiin poteroihimme huutelemaan kuplistamme jyrkkiä näkemyksiä, joita otsikot vielä kärjistävät. Suomessa ei ole ruokakulttuuria! Kouluruoka on pahaa! Maatalous pilaa Itämeren! Näinkö todellakin?

Ohjeita ja moitteita sisältävä keskustelu saa tunteeni kuohahtamaan ja moni asia menee ihon alle. Koville ottaa, kun mediassa tai somessa yksinkertaistetut klikkiotsikot minulle tärkeistä teemoista lähtevät leviämään kulovalkean tavoin.

Olen varma, että jos sanoilla läiskimisen sijaan lisäisimme enemmän faktaa keskusteluun, argumentoisimme laadukkaammin ja toisimme iloa ja älyä vuorovaikutukseen, saisimme aikaan yhdessä enemmän.

Sillä Suomi on oiva ruokamaa: tietotaitoa on pellolta pöytään niin kestävästä ruuantuotannosta, elintarvikejärjestelmän turvallisuudesta ja vaikkapa ruokakasvatuksesta! Haluan kuulla keskustelussa enemmän iloa ja ylpeyttä suomalaisen ruuan, ruokaosaamisen ja ruokakulttuurin onnistumisista.

Ruoka ei ratkaise kaikkea, mutta ilman ruokaa emme ratkaise mitään. Näin on sanonut tanskalainen Frede Bräuner. Nappasin lauseen matkaani, kun aikanaan olin kehittämässä makukoulua ruokakasvatusmenetelmänä varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen.

Lause kannustaa pohtimaan ruuan merkitystä moniulotteisesti. Ruoka ei tosiaankaan ole ratkaisu kaikkeen, mutta moneen asiaan kyllä. Ruoka edistää terveyttä ja hyvinvointia, sen ympärille voi rakentaa yhteisöllisyyttä syömällä yhdessä, se lohduttaa, sillä voi ottaa kantaa, se tuo laatua elämään, sen avulla voimme torjua ilmastonmuutosta ja joku voi jopa rakentaa omaa identiteettiään ruualla.

Koska ruoka on teemana niin moniulotteinen, yksi tulokulma on usein kapea. Olipa kyse sitten terveydestä tai ympäristöön vaikuttamisesta, valintojen kokonaisuus ratkaisee. Ravitsemusnäkökulmasta yksi ruoka-aine ei kaada ruokavalion terveellisyyttä, eikä yhden yksittäisen ruoka-aineen jättäminen pois ruokavaliosta pelasta maailmaa.

Meillä Suomessa on omanlaisensa upea ruokakulttuuri, jonka suunnan ympäröivä luonto antimineen, luonnonolosuhteet ja ruuantuotanto ovat määrittäneet. Ajattelen, että ruokakulttuuri on ennen kaikkea kotien ruokakulttuuria arjessa ja juhlassa. Jokainen meistä kehittää ja luo ruokakulttuuria omilla ruokavalinnoillaan.

Koska ruoka on kulttuuria, ei ole yhtä oikeaa näkemystä siitä, mikä on suomalaista ruokakulttuuria. Ruokakulttuurimme elää ja kehittyy kaiken aikaa saaden vaikutteita maailmalta. Nykyinen ruokakulttuurin moniäänisyys on arvokasta.

Kannustan rakentavaan keskusteluun ruokakulttuurin tulevaisuudesta – ilon kautta!

Suomessa tuotettu ruoka on monella mittarilla maailman parasta. Olemme saaneet palkintoja maailman parhaasta pihvilihasta, juustoista ja ginistä.

Ruuan tuotanto-olosuhteet ovat loistavat! Meillä on puhdas maaperä, jonka arktiset olosuhteet takaavat sen, että pakkanen puree ja putsaa maata pöpöistä ja tuholaisista.

Taitavat maanviljelijämme pitävät huolta maaperän kasvukunnosta ja vesistöistä. Eläintuotannossa toimitaan aktiivisesti eläinten hyvinvoinnin ja tautien ehkäisemiseksi, antibiootteja käytämme vain vähän ja ruokaketjumme on salmonellaton.

Suomessa vettä voi juoda hanasta, kananmunan ja kakkutaikinan syödä raakana ja tartarpihvin nauttia huoletta. Maistuva ja turvallinen ruoka on vaatinut paljon työtä ja yhteistyötä, maatilalta kauppaan ja hallintoon. Tästä on syytä olla ylpeä ja kertoa ilolla eteenpäin, niin kotimaassa kuin muulle maailmalle viennin edistämiseksi.

Kuluttajina olemme vieraantuneet ruuan alkuperästä, emme enää tunne tuotantoa. Yhä harvemmalla kuluttajalla on kontakti maatiloilla tapahtuvaan tekemiseen.

Tutkittu on, että kun me kuluttajat tiedämme, mistä ruoka tulee ja millä keinoin se on tuotettu, osaamme arvostaa sitä enemmän. Arvostus taas lisää harkintaa ruokaostoksiin, panostusta ruuan alkuperään ja laatuun ja vähentää ruokahävikkiä.

Tarvitsemme ruokakasvatusta, tietoa ja taitoa ruuasta eri ikäisille. On tärkeää monipuolisin ruokakasvatuksen keinoin tehdä maataloutta ja ruuan alkuperää tunnetuksi.

Se ei ole pelkästään ohjausta terveelliseen ruokavalioon. Ruokakasvatuksen tehtävä on vahvistaa erityisesti lasten omaa osaamista, mutta myös osallisuutta.

Syksyn kääntyessä talveen on aika nauttia päättyneen satokauden ja talven herkuista: juustoista, juureksista, hitaasti hautuvista pataruuista ja höyryävän kuumista keitoista. Kun valitsee ruokapöytäänsä kotimaista alkuperää olevia tuotteita, voi ilolla nauttia kestävästi tuotetusta, maukkaasta ja turvallisesta ruuasta.

Koska #läheltäparempaa ja tiedä #mistäruokasion­kotoisin.

Iloa ruokasyksyysi!

Kirjoittaja on kasvatustieteilijä, kotitalousopettaja, ­perheenäiti ja MTK:n ruokakulttuuriasiamies.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

MTK:n ruokakulttuuriasiamies: Näyttäkää, miten ruokaa tuotetaan

Onko kasvissyönti uhka tuottajalle? — Maaltavastaajat-podcast kertoo

Anni-Mari Syväniemi: Ruuasta on vihdoin tullut osa MTK:n edunvalvontaa