Kolumni

Ihana ja ahdistava matkailu

Satu Lehtonen: Ilmastorikoksen kompensointi on hankalaa ja monimutkaista..

Toteutin elämänmittaisen haaveen ja matkustin kolmeksi viikoksi Uuteen-Seelantiin. Rakastuin maahan – sen luontoon, ihmisiin, ruokaan, laiduntaviin lehmälaumoihin ja leppeään ilmastoon. Tehokas valohoitojakso keskellä Suomen märkää ja pimeää loppusyksyä teki uskomattoman hyvää.

Mutta syyllisyys kalvoi matkan varaamisesta lähtien. Mikä oikeus minulla on lentää toiselle puolelle maapalloa ja aiheuttaa valtavat hiilidioksidipäästöt?

Mitkään "matkailu avartaa"- ja "olen ansainnut tämän" -perustelut eivät ilmastoahdistustani helpottaneet. Niinpä päätin, että ainakin hyvitän rikokseni.

Sepä ei ollutkaan helppoa.

Päästölaskureita löytyy netistä monenlaisia. Niiden antamat tulokset vaihtelevat.

Ahdistustani ne eivät vähentäneet – yhdenkin mukaan olin lennoillani nelinkertaistanut vuoden kasvihuonekaasupäästöni.

Entä se kompensointitapa?

Jotkut nettipalvelut näyttivät tosi monimutkaisilta, toiset tuntuivat hämäräperäisiltä. Mihin rahani oikein menevät, hallinnointikuluihin vai todellisiin tekoihin? Vai peräti jonkun epämääräisen yrittelijän omiin taskuihin?

Joku palvelu lupaa ostaa kompensaatiomaksullani päästöoikeuksia pois markkinoilta. Tuntui minusta liian epämääräiseltä: jotain kuvitteellista ostetaan pois jostain abstraktista potista?

Toinen palvelu lupaa istuttaa metsää kehitysmaahan. Istutetaanko sinne alueelle sopivaa kantaa vai vieraita lajeja ja joutuuko paikallisten viljelymaa väistymään istutusten tieltä?

Lopulta löytyi konkreettiselta tuntuva tapa. Päädyin siihen, että summalla ostetaan kenialaisille naisille energiatehokkaita keittimiä.

Olen itse nähnyt, miten hankalissa oloissa moni kenialaisnainen perheen ruuan valmistaa. Metsäkato on kiihtynyt niin, että polttopuut haetaan yhä kauempaa. Energiatehokkaat keittimet säästävät sekä metsiä että naisten työmäärää.

Joku tyttö ehkä pääsee kouluun sen sijaan että joutuisi käyttämään aikansa polttopuiden hakuun.

Palvelun laskema kompensaatiomaksu kirpaisi: se oli neljännes halpalentojeni hinnasta. Maksoin mukisematta.

Onko omatuntoni nyt puhdas ja mielenrauha saavutettu? No ei.

En edelleenkään ole varma, laskettiinko päästöni oikein. Entä oliko valitsemani toimija luotettava vai huijattiinko hyväuskoista? Menevätkö rahat todella kenialaiskyliin ja jos menevät, onko niillä vaikutusta?

Niinpä esitän toiveen: Voisiko joku koota yhteen kaikki eri tahot, jotka tarjoavat lentopäästöjen kompensointia?

Koosteessa vertailtaisiin päästöjen laskentatapoja ja kerrottaisiin, miksi tulokset vaihtelevat niin paljon.

Tärkeää olisi tietää, mitkä toimijat ovat todistetusti luotettavia.

Koosteessa kerrottaisiin myös, mihin eri toimijat keräämänsä rahat käyttävät ja mitkä näistä toimista oikeasti auttavat hillitsemään ilmastonmuutosta. Myös toimien mahdolliset sivuvaikutukset listattaisiin, sillä yhden hyvä voi olla toiselle huono asia.

Tämä kooste sitten selkeänä ja helppolukuisena nettiin, kiitos! Ja jos sellainen on jo olemassa, rummuttakaa se ilmastoahdistuneiden tietoon!

Lue lisää

Lahti kumoaa ilmastoahdistusta ilmastoinnostuksella – kävelemällä asukkaat saavat alennusta ravintoloista ja samalla hiilijalanjälki kutistuu

Aamulehti: Maataloustuottajien syyllistäminen ei ole ilmasto- ja ympäristöministeri Mikkosen mielestä oikein – "He ovat toimineet maatalouspolitiikan ohjauksen ehdoilla"

Pohjois-Karjalan museossa lapset muuttuvat pieniksi kuin muurahaiset – Satumetsä-näyttelyssä ei ole digisisältöä, mutta maahisen koti ja karhukeihäitä löytyy

Sitran kyselytutkimus: ilmastonmuutos herättää suomalaisissa yleisimmin kiinnostuksen tunteen – myönteiset tunteet lisäävät ihmisten aktiivisuutta ongelman edessä