Kolumni

Kuuntele kolumni Olgan kertomana: Joulupukin taika pitää pintansa

"Minkankin kotona Joulupukin auto oli juuttunut hankeen, ja hänenkin isänsä oli joutunut irroitushommiin. Hetkinen. Jätkällä juuttuu auto kaksi kertaa samana iltana hankeen, ja vielä samassa pitäjässä! Haistoin asiassa palaneen käryä."

Olin ala-asteen ensimmäisellä luokalla ja oli tammikuu. Olin talon salissa leikkimässä ja joku lelu karkasi kierien kirjahyllyn alle. Kolusin lattialla ja kaivoin kirjahyllyn alta lelua, kun käteeni osui jotain muuta.

Nostin kirjahyllyn alta rautalangasta tehdyt pyöreät itse tehdyt silmälasit. Laseissa ei ollut linssejä, ainoastaan metallilangasta tehdyt sangat, jotka oli huolellisesti päällystetty läpinäkyvällä teipillä. Tunnistin nuo lasit ja muistin heti missä olin nähnyt ne aiemmin: Joulupukin nenän päällä, vain muutama viikko sitten!

Pohdin aikani, miksi Joulupukin täysin tehottoman oloiset lasintekeleet ovat meidän kirjahyllyn alla. Juttelin asiasta myös siskojeni kanssa ja tämä tapaus nimeltä Joulupukki alkoi vähitellen epäilyttää minua. En ollut pettynyt, enkä missään nimessä ollut asiasta varma, mutta epäilyksen siemen oli kylvetty.

Seuraavan joulun jälkeen naapurin Minka kysyi koulumatkalla, että oliko minun isäni koko jouluillan kotona? Ihmettelin vähän kysymystä enkä ollut ihan varma.

Orastavista joulupukin identiteettiin liittyvistä epäilyistä huolimatta en jännitykseltäni muistanut, että isäni olisi käynyt aattona missään. Toki hän kävi auttamassa Joulupukkia, joka oli juuttunut matkalla hankeen, mutta siinä nyt ei mennyt kuin alle tunti.

Minkankin kotona Joulupukin auto oli juuttunut hankeen, ja hänenkin isänsä oli joutunut irroitushommiin. Hetkinen. Jätkällä juuttuu auto kaksi kertaa samana iltana hankeen, ja vielä samassa pitäjässä!

Kyllä Nurmeksessa lunta aina paljon olikin, mutta silti haistoin asiassa palaneen (tai itse asiassa AIV:n) käryä.

Nimittäin, kun tähän soppaan lisäsi vielä sen johtolangan, että Minkalla käynyt pukki oli ollut niin pitkä, että Minkalle oli väistämättä tullut mieleen pukin olevan yhtä pitkä kuin minun isäni. Ja meidän Joulupukkimme oli taas normaalipituinen, mutta haisi voimakkaasti navetalle, aivan kuten Minkan lypsytilaa pitävät vanhemmat usein, alkoi homma olla selvä: Joulupukki ei mitenkään ehdi joka paikkaan niin kuin väittää, vaan käyttää hieman kyseenalaisesti alihankkijoita.

Nyt me olemme tässä samassa tilanteessa vanhempina. Vaikka itselleni totuus (?) Joulupukista valkeni vielä noitakin tarinoita paljon myöhempään, en koskaan harmitellut sitä, joulun sadussa oli ihana olla, odottaa pukkia tulevaksi ja yrittää todella olla kiltti.

Muistan kyllä muutamana jouluna hieman katkeroinuneeni siitä, että vaikka kuinka olin ollut kiltti, joustanut ja antanut siskoille periksi, se ei jouluaattona näkynyt missään. Sain tasan saman verran lahjoja kuin muutkin. Hyväksyin asian ja totesin, etteivät tontut ymmärrä mitään tavoitteiden päälle. Jouluna on helppo antaa anteeksi.

Eli Joulupukki on täksikin vuodeksi tilattu ja naapurin Jarmo on luvannut kolistella paikalle puoli seitsemän maissa. Jotain siitä lapsuuden vahvasta uskosta on jäljellä, koska kun oveen koputetaan, kyllä minuakin mietityttää, että olisikohan ne tontut viimeinkin huomanneet, että minä olen ollut tosi kiltti?

Olga perheineen asuu maatilalla Iitissä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kuuntele kolumni Olgan kertomana: Huono hevosenomistaja

Kuuntele kolumni Olgan kertomana: Isännän mitta

Kuuntele kolumni Olgan kertomana: Mittaamattoman arvokas tomaatti