Kolumni

Joulun puolustus

Jos uskonnon riisuu joulusta, jäljelle jää hampurilainen ilman pihviä ja sämpylää. Vain käärepaperi jää jäljelle.

Uskonnollisten symbolien ja tunnusmerkkien karsiminen kouluelämästä on noussut taas esille. Osa koululaisten vanhemmista vierastaa uskontoa niin kovasti, että koulujen joulujuhlista haluttaisiin karsia pois loputkin kristilliset merkitykset. Näinköhän tämä nyt on?

Keskustelua suvivirren uskonnollisuudesta on käyty jo pitkään. Suurimmassa osassa kouluista asia on hoidettu tyylikkäästi.

Suvivirttä on voitu laulaa ja sen tunnelmasta nauttia. Laulu avautuu toisille uskonnollisena, osalle taas suomalaiseen kesän alkuun kuuluvana uuden elämän ja kasvukauden symbolina. Jos tämä tunnelma tuntuu liian painostavalta, juhlan tästä osuudesta on voinut varmasti jäädä pois.

Silti keskustelua on käyty pitkälti uskontoon kielteisesti suhtautuvien ehdoilla. Jos joku kaipaa suvivirttä uskontonsa takia, häntä ei keskustelussa oteta huomioon.

 

Nyt Yle Uutiset lämmitti keskustelua myös joulun osalta. Monien vanhempien kerrottiin kokevan koulujen joulujuhlat ikävinä niihin liittyvän uskonnollisuuden takia (Yle 19.12.).

Joulun osalta kysymyksen asettelu on kuitenkin vielä suvivirsikohujakin vaikeampaa. Koko tätä juhlaa on jo lähes kahden tuhannen vuoden ajan vietetty kristikunnan keskeisen tapahtuman, Jeesuksen syntymän, kunniaksi. Se on joulun ydinsanoma. Joulu on nimenomaan juhla, joka muistuttaa tästä.

On tietenkin jokaisen oma asia, jos epäillee tätä tapahtumaa tai haluaa suhtautua siihen kriittisesti, Silti se ei poista alkusyytä ja pitkää kulttuuriperimää, joka nimenomaan joululla on.

 

Jos joulusta haluaa riisua pois kristilliset tunnukset, se on kuin hampurilainen ilman pihviä ja sämpylää. Käärepaperi voi tietysti jäädä jäljelle.

Toki vuoden pimeimpään ajankohtaan on ennen kristinuskoakin liitetty juhlatapahtumia, jolla on saattanut olla myös toisenlaisia merkityksiä.

Tälläkin hetkellä tätä keskitalven juhlaa voi toki perustella muullakin kuin joululla. Monien mielestä koko asian ydin on kuluttaminen, matkustaminen, lomailu tai jokin muu syy.

Monissa maissa tätä kysymystä on käsitelty jo aiemmin. Korrektiksi tavaksi lähettää kortteja ja muita tervehdyksiä on muotoutunut toivottaa hyvää juhlakautta. Tietysti tässäkin on takana kristillinen perinne, mutta tällä on ollut tarkoitus osoittaa kohteliaisuutta muita uskontoja kohtaan.

Käytännössä monikulttuurisuus voi jo nyt toteutua siten, että eri uskontoihin kuuluivat toivottavat myös muille omaan kulttuuriinsa kuuluvia onnentoivotuksia, joilla aidosti toivotetaan toisin uskovillekin kaikkea hyvää. Tätä tapaa on kyllä hyvin vaikea kenenkään vastustaa.

 

Uskonnon merkitys eri maissa ja kulttuureissa vaihtelee eri aikoina. Tällä hetkellä osalle suomalaisista tuntuu olevan vaikea suhtautua rakentavasti uskontoon. Monista tuntuu myös vaikealta ymmärtää uskonnon henkilökohtainen merkitys ihmisille.

Uskonnottomuuden lisäksi uskonnollisuus on ihmisen oikeus ja valinta. Kumpaakin pitää kunnioittaa.

Hämmästyttävää tässäkin asiassa on se, ettei kirkko ota asiassa näkyvämpää roolia. On vaikea kuvitella yhteiskunnallista keskustelua, joka koskisi sitä yhtä paljon kuin tämä.

Hyvää joulua teille hyvät lukijat, ihan jokaiselle!

Lue lisää

Suomalaisilla on voimakas kokemus yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta – yhtä aikaa yhteiskunnan instituutioita pidetään hyvinvoinnille tärkeinä

Suomen olympiajoukkueen kisapastori Leena Huovinen on kokenut elämässään paljon – eräs musertava hetki pysäytti hänet ajattelemaan, mistä hän todella saa lohtua

Tehotuotantoa paholaisen työksi kutsunut kolumni ei tuonut seuraamuksia papille Espoon hiippakunnan tuomiokapitulilta

”Jälkikäteen ajatellen voi vain äimistellä" – näin paljon kännykkä ja tietokone ovat helpottaneet diakonissan kotikäyntejä ja hoitotyötä