Kolumni

Joulupukin muori kertoo: Näin meillä Korvatunturilla vietetään joulua

Joulupukin muori
Kolumni 23.12.2018

Korvatunturilla joulunvietto ei rakennu yltäkylläisyyteen, mutta se on arjesta poikkeava, kaikille mieluisaksi ja rentouttavaksi suunniteltu juhlan aika.

Joulu vyöryy massiivisena joka suunnasta kimppuumme näin hiukan ennen varsinaista H-hetkeä. Meillä Korvatunturillahan tämä varsinkin tiedetään, kun pajat puskevat viime hetken valmisteluja.

Joulutohinaan me emme silti varsinaisesti ketään yllytä, vaikka meidät lahjarumbaan yhdistetäänkin. Ennemminkin olemme hillityn ja rauhallisen joulunvieton puolestapuhujia.

Korvatunturilla lahjat ja valmistautuminen niiden jakamiseen ovat meidän ympärivuotista työtämme. Puitteemme ovat muiden mielestä varmaan hyvinkin jouluiset, mutta meille jouluisuus on jokapäiväistä, meidän viitekehystämme siis.

Joulun lähestyminen ei saa aikaan hysteriaa, että nyt pitäisi hankkia sitä tai tätä. Joulu tulee, vaikka jotakin puuttuisikin.

Yleensäkin joulu on alkanut muistuttaa tarpeettoman paljon karnevaalia. Tuntuu siltä, että joulua vietetään oikeastaan koko syksy ja alkutalvi. Ensimmäiset joulutavarat näyttävät tulevan markkinoille jo syyskuun lopulla. Välillä tarjonnan eturiviin nostetaan noin viikoksi Halloween-rekvisittaa, mutta muuten keskitytään jouluun.

Kodeissakin aletaan virittyä jouluun viimeistään siinä vaiheessa, kun ensimmäiset kausivalot – niitäkin vielä muutama vuosi sitten kutsuttiin jouluvaloiksi – sytytetään valaisemaan syksyistä pimeyttä.

Meillä Korvatunturilla valoja kyllä kaivataan, meillähän juuri alkoi puolitoista kuukautta kestävä kaamos. Lyhdyt ovat suosikkivalaisimia liikkuessamme ulkona pimeissä nurkissa.

Jouluvaloperinteenämme ovat jäälyhdyt. Niitä valmistuu pakkassäällä ämpäreissä ihan ilmaiseksi pelkästä vedestä. Täytyy vain varoa, ettei jäädytä ämpäreitä rikki. On vaikea kuvitella, mikä jouluaattoiltaa valaisisi kauniimmin kuin jäälyhtyrivistöt tuikkivine kynttilöineen.

Joulu on meillä monella tavalla toisenlaista kuin tavallisissa perheissä. Joukkueemme kiitää ympäri maailmaa juuri silloin, kun muut rauhoittuvat juhlan viettoon – meidän väkemme vierailua odottamaan.

Samaan aikaan meillä vasta valmistaudutaan yhteiseen kokoontumiseen. Jouluumme liittyy perinteitä, joita ilman emme edes jaksaisi viettää juhlaa.

Kun Joulupukki, tontut ja porot palaavat uuvuttavalta kiertueeltaan, he pääsevät joulusaunan rauhoittavaan löylyyn. Siellä he lämmittelevät, rentoutuvat ja peseytyvät kaikista matkan rasituksista. Usein joukko on kiivas­tahtisen työn ja saunan jälkeen niin väsynyttä, että he sujahtavat pienen jouluisen iltapalan jälkeen suoraan nukkumaan, ja joulua juhlitaan vasta myöhään joulupäivän iltapäivällä.

Koska joulu on meillä puitteiltaan ympärivuotista, siihen on olemassa eräänlainen valmius koko ajan. Joku voisi ajatella, että olisi rasittavaa elää koko ajan joulun ympäröimänä, mutta kun siinä joulun keskellä eletään, sitä on oppinut pitämään luonnollisena.

Varsinaista joulunviettoa varten käytössä on joitakin tavallisesta arjesta poikkeavia asioita, jotka kohottavat joulun juhlan asemaan. Olkihimmeli, pöytien juhlaliinat ja keitetty ohrapuuro tavallisen uunissa haudutetun asemasta, ne kuuluvat vain ja ainoastaan jouluun.

Lahjojakaan emme hanki toisillemme – ymmärrän hyvin, että kukaan ei halua lahjakierrosten jälkeen nähdä enää arkkiakaan joulupaperia. Pitkin vuotta itse kukin saa, mitä tarvitsee, joskus myös jotakin ilahduttavaa ja tarpeetontakin, mutta jouluksi sellaisia paketteja ei kukaan toivo.

Voi kai sanoa, että Korvatunturilla joulunvietto ei rakennu yltäkylläisyyteen, mutta se on arjesta poikkeava, kaikille mieluisaksi ja rentouttavaksi suunniteltu juhlan aika.

Olisi hyvä, että jokainen saisi tehdä joulustaan omien toiveidensa ja mahdollisuuksiensa mukaisen ottamatta paineita ulkoa.

Näemme joulun alla enemmän tai vähemmän hienovaraisia listoja ja luetteloita tai kuvia, millainen "oikean" joulun pitäisi olla. Näihin lavastuksiin kannattaa suhtautua vähintäänkin kriittisesti. Kuka voi kyseenalaistaa, jos juuri minun joulupöydässäni ei olekaan muodikasta bataattilaatikkoa tai perinteistä hedelmäkakkua?

Varmasti tuntuu pahalta, jos joulun lyhyeen hetkeen lataa suuria toiveita tai odotuksia, joita sitten ei syystä tai toisesta ole mahdollista toteuttaa.

Monet jouluriidan ja pahan olon siemenet kylvetään huolellisesti jo joulun valmisteluvaiheessa, kun yli voimien varustellaan kotia siivoten ja ruokaa laittaen. Kun kaikki sitten ei menekään, niin kuin on tarkkaan suunnitellut, koko rakennelma sortuu.

Katri-Helenan laulama suosittu Joulumaa-laulu kiteyttää hienosti sen, miten joulun tunnelmaa etsiskellään ja mistä se lopulta löytyy: "Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!"

Sellaista joulun tunnelma voisi parhaimmillaan olla – ­arjen keskellä vietettävä rauhoittumisen ja juhlan hetki.

Muuten, minulta on joskus kysytty, olenko oikeasti jouluihminen, vai onko se vain ammatillinen imagoni.

Olen vastannut, ettei tässä oikein voi olla kuin jouluihminen. Vai voisiko joku kuvitella, että työpäivän päätteeksi vaihdan Joulupukin muorin vaatekerran housuasuun ja lämpimään talvitakkiin ja hurautan kotiin lähimpään kaupunkiin?

JOULUPUKIN MUORI

Kirjoittaja on Korvatunturin emäntä ja Joulupukin puoliso.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT