Kolumni

Liikenneministerit lähtevät helposti laukalle

Liikenne- ja viestintä­ministeriö julkaisi viime vuoden lopulla näkemyksensä siitä, miten liikenteestä saadaan hiilineutraali. Myös ilmasto­paneeli hämmensi soppaa omilla ehdotuksillaan.

Asiantuntijoiden osaamiseen perustuvia papereita on vaikea ottaa vakavasti.

Ilmastopaneelin pakettiin kuului polttomoottoriautojen myyntikielto vuodesta 2027 alkaen.

Myös liikenne­ministeriön tavoitteena on muuttaa autokanta nopeasti sähköiseksi tai kaasulla toimivaksi. Polttomoottoreille annettavan iskun viimeistelisi fossiilisten polttoaineiden myyntikielto.

Valitettavasti viimevuotisista ulostuloista puuttuu kytkös arkitodellisuuteen.

Kuka oikeasti uskoo, että polttomoottoriautojen tuonti ja osto kielletään muutaman vuoden päästä.

Mitä siihen mahtaa sanoa EU? Voi olla, ettei tuotteiden vapaaseen kauppaan uskovan yhteisön sisälle ihan helpolla tuollaista muuria saa aikaiseksi.

Entä millä vuosittain myytävät noin 120 000 uutta autoa sitten korvataan?

Suurin osa uusien autojen ostajista juuttuu 23 000–30 000 euron hintahaarukkaan. Halvin sähköauto maksaa noin 40 000 euroa eli yhtälö ei toimi.

Liikenneministeriön arvion mukaan vuonna 2030 liikenteessä olisi 670 000 sähkö­autoa ja 130 000 biokaasu­autoa.

Niitä pitäisi siis myydä ensi vuodesta alkaen noin 70 000 auton vuosivauhdilla.

Eipä taida toteutua, vaikka laskelmien perusteena on käytetty sitä, että sähköautot halpenevat tavallisten autojen tasolle.

Samalla kun sähköautoja halutaan lisää, liikennesuoritetta halutaan laskea.

Suomeksi sanottuna ihmisten liikkuminen autoilla halutaan lopettaa.

Siinä pelissä auton tuonti­kiellot ovat vain koepalloja. Oikeasti pussissa on vanhoja tuttuja keinoja eli autoilua vaikeutetaan ja polttoaineen hintaa nostetaan.

Liikenneministeriöstä on aiemminkin heitelty löysiä ideoita, jotka ovat pahim­millaan pysäyttäneet auto­kaupan.

Siihen valtiolla ei ole varaa, sillä liikenteeltä kerätään vuosittain kahdeksan miljardin euron veropotti, josta suurin osa käytetään hyvinvointi­palveluiden ylläpitoon.

Vain murto-osa rahoista palautuu liikenneväyliin.

Ulkopuolisesta tarkkailijasta vaikuttaa, että virkamiehet ja asiantuntijat ovat vieneet liikenneministereitä mennen tullen. Nykyisellä liikenneministerillä saattaa toki olla omaakin halua pakan sekoittamiseen.

Vahingot on korjannut valtiovarainministeriö, jolle veroasiat varsinaisesti kuuluvat. Se on palauttanut laukalle lähteneet liikenne­ministerit ruotuun.

Autotuojat ja -teollisuus ry on omissa laskelmissaan päätynyt siihen, että liikenteen päästöjä laskisi ja autokantaa uudistaisi parhaiten asteit­tainen autoverosta luopu­minen.

Siihen suuntaan askelia on jo otettu, mutta seuraava hallitus on taas kysymysmerkki.

Autotuojat ajaa asiassa omaa etuaan eli uusien autojen kaupan kiihdyttämistä. Käytet­tyjen autojen omistajien puolella ei ole oikein kukaan.

Keskimääräisen käytetyn auton arvo on alle 5 000 euroa. Sellaisten omistajat eivät ihan heti sähköautoihin tai edes uusiin polttomoottoriautoihin siirry.

Silti myös heidän liikku­misen on oltava jatkossakin mahdollista ja kohtuuhintaista.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Simonkadun pääekonomisti: Ylikulutusta? – Katin kontit!

Rehellistä puhetta rahasta

Sori teille, politiikan alfaurokset